VIELÄ PÄÄSIÄISTUNNELMIA

Pääsiäinen meni niin nopsaan, että en ehtinyt edes kuvia laitella näkyviin. Ja koko viikko jatkui samalla tahdilla. Nyt otan vahingon takaisin eli viime viikonloppuna lasketiin vene vesille ja samalla polkaistiin kalastuskausi käyntiin. Ilma oli mitä ihanin!

 Verkkopaikkamme lähellä ilmeisesti kalojen kutuparvi houkutteli vaikka millaista siivekästä paikalle. Meno ja meninki oli äänekästä ja välillä ilmeisesti katsottiin, kenen pokka pitää. Ja kun vatsa saatiin täyteen, niin hyvä oli kupua sulatella matalikon kivillä. 

Ahti oli suosiollinen meille ja paistinkalat saimme.

Västäräkistä vähäsen - niinhän se on ja kevätkesältä alkaa näyttää. Lämpötilat olivat parissakymmenessä muutaman päivän. Ja kyllä se tuntui niin hyvältä.

Ja aurinko laittaa mahlat kiertämään ;)

Oikein mukavaa vappua kaikille kuvien katselijoille! Minä lähden lähitarkkailemaan eteläiseen Eurooppaan kevään etenemistä. Palataan niissä merkeissä - toivottavasti onnistuneen kuvasaaliin kera.

UUDEN LELUN KOKEILUJA

Viikolla tuli minulle uusi objektiivi: Canon efs 10-22f 3.5-4.5. Olen jo kauan haaveillut maisemakuvauksiin soveltuvasta putkesta ja nyt sitten sain sen hommattua. Mutta kuten aina: uusi on aina uusi ja vaatii harjoittelua.Viikko oli niiiiin kiireinen, että enpä ehtinyt kokeiluja tekemään. Nyt lauantai-iltana sain vihdoinkin otettua koekuvaukset. Tässäpä iltasumu.

s

Lauantaina ja sunnuntaina kävimme ensimmäisen kerran merellä: vene laskettiin vesille kesän seikkailuihin!

Varsinaisella verkkopaikallamme oli vielä jäätä, mutta laitoimme siihen viereen. Ja Ahti oli suosiollinen: saimme ahvenia ja kuhia. Ja yhden norssin.
Jälkimmäisessä kuvassa näkyy selvästi reunojen taipuminen (lupaan opetella niiden suoristamisen seuraavaksi).


Koekuvaukset jatkuvat hyvillä mielin. 

ON MERI TÄNÄÄN RAUHATON

...tai oikeastaan se oli rauhaton eilen. Mahdoton tuuli riepoi rantoja, ja meri velloi ja möyrysi.

Telkkäpariskunnalla on ihmettelemistä. Hienosti pariskunta kuitenkin selviytyi aallokossa.

KUN KAIKKI EI MENE KUIN STRÖMSÖSSÄ

Tämä kevät ei ole suosinut taimiani: osa nuutui pois ja ne, jotka ovat hengissä, eivä ole likimainkaan niin hyviä kuin viime kevään taimet. Mutta koulutettava ne on ne heikotkin taimet - periksi ei anneta.

 Toivottavasti nämä pienen pienet petuniat jaksavat kasvaa ja ehtivät kukkiakin ennen kuin syyspakkaset tulevat. 
Tyttäreni keräsi siemenet syksyllä ja halusi kokeilla, itävätkö ne. Hyvin itivät. Saapas nähdä, miten kokeilu etenee.

Tänään laitoin multiin sitten seuraavat siemenet. Ja verannallani tuoksuu multa - ja kevät!

VIIKOLLA KUVAILTUA

 
"On mylly vanha sammaleiset seinät ovat sen,
niin harvoin enää myllynkiven pyörii kolkaten.
Ja kuitenkin niin paljon mylly siitä haastaa vois,
mi veden myötä häipynyt on pois.
Niin vanha mylly kertoa vois monta tarinaa
mut niitä kuulla harva sydän saa.
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa,
sen kivi kuiskaa rakas rupattaa."

 Miehikkälä, Hauhia ( mylly vuodelta 1882)

APRILLIA, APRILLIA

Jeps -se kesän tulemisesta. Töyhtisten olo kertoo kaiken minunkin mielentilastani.

SUNNUNTAIRETKUILUA

Aamulla oli pakko päästä tarkastamaan jäätilanne: meri on vapaa! Vain siellä täällä on rannoilla lunta  ja merenlahdissa on vielä jäätä. Aurinko hioo jäätä "lasitaiteeksi" ja laineet kimmaltelevat tuhansin sätein.

Jäätaide on kauneimmillaan. Ei ole vaikea arvata, mistä "joku" lasitaiteilija on inspiraationsa silloin aikoinaan saanut.

Metsässä on jonkun verran lunta ja purot suorastaan kohisevat riemuaan.

Mikään retki ei ole retki ilman makkaranpaistoa.

Meillä olikin ihan kunnon brunssi: illalla juhlimme synttäreitä, joten herkkuja oli ottaa mukaan, ettei pelkällä makkaralla menty.


Ja mitäpä kuuluu tarkkailupaikalleni: viikolla oli isojakin hanhiparvia ohikulkumatkalla. Nyt siellä on kanadalaisia ja muutama merihanhi. Ja yksi nuori joutsen. Hyvin se näyttää viihtyvän hanhien kanssa.
En tiedä, onko niillä yhteistä kieltä. Minusta vain on jotenkin surullista katsoa, kun muilla on niin kevättä rinnassa ja tämä vain yksin kävelee pitkin peltoa. Ehkä sillekin vielä kumppani löytyy - toivotaan!

Toivottavasti ihanat kevätpäivät jatkuvat!

ILTARUSKO HYVÄ USKO, AAMURUSKO PÄIVÄN PASKO

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia ihanista iltaruskoista. Miten taivas voi välillä ollakin niin kummallisen sävyinen. Ihan kuin joku lapsi olisi sen maalannut.

Onneksi sitä päivän paskoa ei ole tullut.
Se varmaan tietäisi taas takatalvea - ei kiitos sitä enää.

NEITI KEVÄT HIIPII TAKAISIN

Ihanaa! Aurinko helli meitä muutamana päivänä, ja vaikka lunta satoi kymmenen senttiä lisää, se suli reipasta vauhtia pois. Mutta alkuviikon lintupeltomme pysyi tyhjänä ja hiljaisen.
Sitten ryöpsähti: joutsenet tulivat kavereittensa kanssa takaisin, samaan laumaan tulivat myös kanadalaiset ja merihanhet. Nähtiinpä pieni parvi sorsiakin.

Lintulaudallamme on myös ollut melkoinen vilske. Oravatkin vainusivat vanhat leivänmuruset ja niinpä porukkaa on ollut moneen lähtöön. Nyt mukana on jo peippokin. Eli vain puolikuuta kesään!

PS. Tänään tarkkailuni nousi uudelle tasolle. Isäntä vei minulle vanhan lastauslavan tarkkailukivikasalleni, jonka päältä on mukava tiirailla pellonelämää.

Jos vielä laittaisin siihen hieman "rölliverkkoa", niin piiloni on täydellinen. Sitä odotellessa :)

KUUTA KURKOTTAMASSA

Vanha sanonta: kalaa on kiva pyytää, vaikka ei sitä saisikaan. Näin on myös minun kuukuvausteni laita. No, minähän sain kyllä kuvia, mutta laatu on mitä on. Vähän kuin kiiskiä olisi ongella tullut.

Pakkasta oli ihan mukavasti, sormia palelti ja valo ei oikein riittänyt kaikkeen säätämiseen (tai paremminkin taito). Seuraavat kuukuvat kyllä otan kesällä. Ei ainakaan palella :D

NEITI KEVÄT HYLKÄSI MEIDÄT

Lauantaina satoi koko päivän lunta. Se kostean maan ja maatuvien lehtien tuoksu hävisi. Samoin lintuystävämme. Vain sisukkaat joutsenet tulevat vielä penkomaan lumen alta syötävää.

Aurinko kaikesta huolimatta jaksaa sulattaa jäätä ja lunta. Pienet timantit loistavat pajunkissoilla.

Viisi viikkoa pääsiäiseen - jaksavatkohan kissat olla voimissaan niin kauan.