20. helmikuuta 2018

Winchester 3: Nyt juhlitaan!

Juhlat alkakoon!

Taas teimme hyvät suunnitelmat ja saimme hyvän hoitajan kahdelle koiralle ja neljälle kissalle, hotellin, liput ja vaatteet hommattua. Ja sitten tapahtui se mitä olemme pelänneet: mieheni loukkasi selkänsä ja lääkäri kielsi lentämisen. Lähdimme sitten ihan akkaporukalla reissuun. Isäntä jai suruissaan - ja vinona vilkuttamaan meille. 

Meillä oli hotelli Lontoossa, josta junalla menimme juhlapaikalle. Juhlavaatteet tietysti piti laittaa jo lähtiessä päälle. Joten kävelimme tyyllikkäänä jonona kohti metroa.
Tyttäreni osti akateemisen kandin kaavun ja mortarboardin eli hatun itselleen, mutta huppu lainattiin oppilaitokselta.




Nämä juhlat yliopistolla kestävät kaikkiaan viikon, jolloin noin kolme tuhatta opiskelijaa valmistuu. Tyttäreni juhlapäivä on viimeinen ja silloin ovat vuorossa kaikki esittävät taiteet. Katedraali juhlapaikkana on haasteellinen. Siellä on hämärää ja pylväitä paljon. Koko kirkko oli tupaten täynnä. Jokainen opiskelija sai tuoda vain kaksi vierasta. Lopuista paikoista käytiin "kilpailua" , mutta onni suosi ja saimme yhden lipun lisää. 

Nämä vanhat katedraalit ovat minusta niin kauniita!






Koska kaikki juhlijat eivät nähneet pääpaikalle (ne pylväät!), kirkkoon oli asennettu useita näyttöjä, joista näki kyllä todella hyvin koko seremonian.



















Tässä juhlassa oli minullekin "tuttuja". Yliopiston kanslerina toimii  tv1 tuttu puutarhuri Alan Titchmarsh. 




Kunniatohtorin arvon juhlassa sai Hercule Poirotin näyttelijä David Suchet.


Pitkän juhlan jälkeen tietysti paljon onnitteluja ja kuvaamista. Ja sitä kuuluisaa hattujen heittelyä. Suomalaisiin juhliin verrattuna täällä ei kukkia ei lahjoja näkynyt. Pikkuhiljaa juhlijat perheineen ja ystävineen lähtivät omiin juhlapaikkoihinsa.

Meidän uunituore Barchelor of Arts.



Opettajat Olu Taiwo (vas.) ja Helen Grime onnittelevat.


Ja sitten junalla kohti meidän juhlapaikkaa! Emme ostaneet ruusuja vaan ilmapallon (sen saa viedä lentokoneeseen :)



Marssimme ankanmarssia läpi jo hämärtyneen Lontoon kohti ruokapaikkaamme.



Olimme etukäteen varanneet ravintolan. Ainoa toive minulla oli, että sieltä saa hyvää ruokaa. Edellinen reissu ei oikein vakuuttanut minua brittien keittiötaidoista.




Ravintolan valinta osui nappiin. Mielestäni hinta-laatusuhde oli 10! Ja asiakaspalvelu 11. Kuopuksella on IBS ja se vaatii tarkkaa tarkkailua, mitä ruoassa on. No, tarjoilijamme haki varmuuden vuoksi pääkokin pöytäämme ja siinä selvitettiin kaikki pikän kaavan mukaan ja lapseni sai erikoisvalmistetun annoksen - samaan hintaan.

Eikä tässä kaikki. Tarjoilijamme tuli vielä kerran tarkastamaan jälkiruokamme. Kohta tarjoilijamme toi valmistuneelle oma jälkkärin keittiön terveisten kera.   


Suosittelemme kyllä ko. ravintolaa!

Sitten olimme jo niin väsyneitä ja täynnä hyvää ruokaa, että tilasimme taksin ja lähdimme kohti hotellia pirssikyydillä.

Tällaisia päiviä on vain kerran elämässä!

Arja

19. helmikuuta 2018

Winchester 2: Lontoo ja Southampton

Syyslomareissulla 2016  kävimme tutustumassa myös piäkaapuntiin, kuten isäntä sanoi. Siellä oli monenmoista rakennusta ja eikä tarvinnut olla yksin! Sikäläisillä lapsilla oli myös syysloma, joten junat ja linja-autot olivat tupaten täynnä. Ja joka paikkaan jonotettiin. Siellä oltiin perheittäin liikenteessä.

Kävimme pakolliset kohteet, koska mieheni ei ollut niitä nähnyt eli  Big Ben....



ja kuningattaren kämppä Buckinghamin palatsi ja vartiat hevosineen.




Admiralty Arch. Riemuportti. Tuli ihan Berliini ja Pariisi mieleen. Onko kaikissa isoissa kaupungeissa oltava tällainen portti?  Tämän portin rakennutti kuningas Edvad VII muistomerkiksi äidilleen kuningatar Viktorialle.




Välillä oli pakko istahtaa linja-auton kyytiin :)





Ihailimme London eyeta. Ajattelimme, että sitte seuraavalla kerralla menemme kyytiin. Ja ottaisimme valmistujaiskuvat tuolla Lontoo taustalla.




Olihan  meidän pakko käydä täälläkin!



Tutustuimme englantilaiseen pubiin. Enpäs ollutkaan aikaisemmin käynnyt. Mielenkiintoista oli se, että kun aloimme keskustella keskemämme, niin lähimmät pöydät tyhjeni. Brexit oli kuumimmillaan silloin.



Samalla lomareissulla kävimme myös Southamptonissa. Tämäkin oli isännän toive. Ja tätä tarinaa en ollut kuullutkaan kokonaisuudessaan. Tiesin, että mieheni ukki oli ollut Ameriikoissa töissä, mutta miten sinne mentiin en ollut kuullut aikaisemmin.

Ylä-Savosta oli lähtenyt useampi poika suuntana Amerikka. He matkustivat ensin Hankoon ja sieltä Hullin kautta Southamptoniin. Pojat olivat kuulleet, että todella hieno laiva olisi lähdössä ja he yrittivät saada liput sinne, mutta matkat oli loppuunmyyty. Poikien oli tyytyminen seuraavaan laivaan. Ehkä hyvä näin - ainakin jälkikäteen ajatellen. Titanicin kyydissä matka olisi pojilla katkennut kesken kaiken.

Nyt siis kävelimme pitkin Southamptonin katuja ja mietimme mitä savolaispojat miettivät siellä kävellessään. Kielitaidottomina. Rohkeita tyyppejä!

 Pojat on aikoinaan nämä seinät  varmasti nähneet .



Tästä talosta tuli mieleen, että jos se on ollut vikka matkustajakoti aikoinaan. Sieltä pojat ovat tiirailleet merelle ja odottaneet laivansa lähtöä. Suunnitelmia luoden.



Tässä on muistomerkki niistä, jotka eivät perille päässeet. Ja niitä on monta. Meistä tämä muistomerkki on todella pieni onnettomuuteen nähden. Isompi on kuulemma Irlannissa Cobhissa (ent, Queenstown). Pitäisi piipahtaa sielläkin - joskus.





Nykyisin satama näyttää tältä.



Kyllä viikon aikana ehtii paljon nähdä ja kokea.

Nyt vain odottelemme tyttäremme valmistumista ja uutta matkaa "hassujen hattujen juhlaan"

Arja

Ps. Kiitos tyttäremme oppaana olemisesta ja asiantuntijuudestasi reissullamme! (Ja sen
 jälkeenkin tekstejä kirjoittaessani ;) )

Winchester 1

Nyt lähitarkkailen hieman kauempana ja alkuun taas selityksiä eli parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Kävimme nimittäin jo lokakuussa 2016 ensimmäisen kerran Winchesterissä tyttäreni opiskelukaupungissa. Matkaa suunniteltiin huolella, ja koko ajan pelkäsimme, että jotain yllättävää käy ja matkamme peruuntuu. Näin oli kohdallamme käynytkin muutaman kerran.
Mutta nyt pääsimme ongelmitta matkaan!

Tyttäremme opiskeli Winchesterin yliopistossa vuosina 2014 - 2017 draamalinjalla (paremmin hänen opiskeluistaan tukintolvana.blogspot.fi). Oli itsestään selvää, että käymme tarkastamassa paikan. Minä itse olen käynyt Lontoossa teini-ikäisenä, mutta isäntä ei ole aikaisemmin tässä maassa piipahdellut. Joten koottut tarinat osa 1 ensimmäiseltä reissultamme Iso-Britaniaan, Englantiin.

Helsingistä lensimme Lontooseen ja sieltä linja-autolla kohti määränpäätä. Aina sanotaan, että on mukavaa, että puhutaan oikeaa englantia ja että pärjää hyvin Briteissä kielen puolesta. Oikeaa englantia. Lontoossa linja-autoasemalla. En ymmärtänyt siitä murteiden sekamelskasta kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Mutta kaikesta huolimatta pääsimme oikeaa autoon.
Winchester on kaunis, pieni kaupunki. Historian havinaa on siellä ja täällä.






Tyttäreni ikkunamaisema on kuin jostakin telkkarisarjasta (kämpässä oli iso remontti käynnissä, siksi rakennustelineet ovat kuvassa, anteeksi).



Tietysti tutustuimme yliopistoon...



ja paavin vanhaa kämpää (Wolvesey Castle). Oli päässyt hieman huonoon kuntoon, niin että se vaatisi pientä pintaremonttia. Mutta oli varmaan ollut vaikuttava pytinki aikoinaan.




Täältä löytyi myös ne kuuluisat ritarit...tarinahan perustuu kuningas Arthuriin ja hänen palvelijoihinsa. Paikkahan piti olla tarinassa tietysti todellinen ja siksi Winchesteristä tuli tämä paikka, sillä ensimmäinen kuningas Alfred perusti Englannin ja Winchesterin, maan ensimmäisen pääkaupungin. 
Sitä ei tiedetä, oliko tarina ennen pöytää vai inspiroiko pöytä tarinan, mutta siellä se nyt kuitenkin on.

 










Jane Austen on kuollut tässä kaupungissa. Hän asui Hampshiren kreivikunassa eri kaupungeissa, mutta palasi kotiin. Hänen isänsä oli piispana Winchesterissä. Tämä vaikutti myös siihen että Austen on haudattu katedraaliin. Sinne ei naisia yleensä haudattu, mutta taisi iskä vaatia näin. Austenhan ei ollut tuolloin mitenkään kuuluisa vielä. 




Tänne Winchesterin katedraaliin palaisimme vielä tyttäremme valmistujaisjuhliin!

Mutta matkamme jatkuu.....

Arja

5. helmikuuta 2018

Assistenttini

 Assintenttini Bella on ollut jo koirien sateenkaarisillalla leikkimässä viitisen vuotta. Hänen jälkeensä on Hra Lalli hoitanut tehtäviä varsin mallikkaasti: oppi lopulta olla laittamatta kuonoaan jokaiseen kuvattavaan kohteeseen, istui taakseni kun minä menin rähmälleni jonnekin kanervikkoon kuvaamaan ja tietysti oli seuranani metsissä ja kallioilla.
Lallista onkin monia tekstejä kirjoitettuna. Ja hänen emonsa ja muut kasvattajamme koirat ovat tulleet tervehtimään meitä useasti. Kyllä silloin meillä kaikilla on ollut niin mukavaa !

Toinen assistenttini astui kehiin jo puolitoista vuotta sitten. Jostakin syystä - vaikka luonnoksia oli parikin - en ole saanut laitettua Mökkitalkkari Wallustamme esittelyä tänne.
Nyt se virhe poistuu ja tässä on meidän labbis no.3: Ethusanin Mökkitalkkari eli hra Wallu syntynyt 5.5.2016.







   







Värisuorastamme puuttui ruskea labradori. Se ei ole ollut värinä minun suosikki, mutta kyllä tuollainen tummasuklaa miellyttää nykyisin silmääni. Mutta hankala väri kuvata. Kuten mustakin. Minulla on ollut lukuisia kuvia, joissa näkyy vain koiran pylly tai pelkästään ruskea viiva salamana kuvan reunasta reunaan. Wallumme ei ole ihan rauhallisimmasta päästä.
No, nukkuvaa koiraa onkin sitten helppo kuvata. 






Wallu on solahtanut helposti perheeseemme. Se pärjää hyvin myös muiden karvakorvien kanssa ja muut pärjäävät hyvin Wallun kanssa.








Ja kyllä Wallusta kasvoi komea assistentti minulle.





Apujoukoista ei laiskuuteni johdu. On ne niin päteviä tyyppejä.

Kirjoittelemisiin Arja ja Wallu

Saippuakuplan elämää

Tässä video yhden kuplan elämästä.  Pahoittelen kuvan hyppimistä, mutta kuvauspaikka piti vaihtaa tuulen takia, ja kuvasin käsi --tai paremm...