19. helmikuuta 2018

Winchester 2: Lontoo ja Southampton

Syyslomareissulla 2016  kävimme tutustumassa myös piäkaapuntiin, kuten isäntä sanoi. Siellä oli monenmoista rakennusta ja eikä tarvinnut olla yksin! Sikäläisillä lapsilla oli myös syysloma, joten junat ja linja-autot olivat tupaten täynnä. Ja joka paikkaan jonotettiin. Siellä oltiin perheittäin liikenteessä.

Kävimme pakolliset kohteet, koska mieheni ei ollut niitä nähnyt eli  Big Ben....



ja kuningattaren kämppä Buckinghamin palatsi ja vartiat hevosineen.




Admiralty Arch. Riemuportti. Tuli ihan Berliini ja Pariisi mieleen. Onko kaikissa isoissa kaupungeissa oltava tällainen portti?  Tämän portin rakennutti kuningas Edvad VII muistomerkiksi äidilleen kuningatar Viktorialle.




Välillä oli pakko istahtaa linja-auton kyytiin :)





Ihailimme London eyeta. Ajattelimme, että sitte seuraavalla kerralla menemme kyytiin. Ja ottaisimme valmistujaiskuvat tuolla Lontoo taustalla.




Olihan  meidän pakko käydä täälläkin!



Tutustuimme englantilaiseen pubiin. Enpäs ollutkaan aikaisemmin käynnyt. Mielenkiintoista oli se, että kun aloimme keskustella keskemämme, niin lähimmät pöydät tyhjeni. Brexit oli kuumimmillaan silloin.



Samalla lomareissulla kävimme myös Southamptonissa. Tämäkin oli isännän toive. Ja tätä tarinaa en ollut kuullutkaan kokonaisuudessaan. Tiesin, että mieheni ukki oli ollut Ameriikoissa töissä, mutta miten sinne mentiin en ollut kuullut aikaisemmin.

Ylä-Savosta oli lähtenyt useampi poika suuntana Amerikka. He matkustivat ensin Hankoon ja sieltä Hullin kautta Southamptoniin. Pojat olivat kuulleet, että todella hieno laiva olisi lähdössä ja he yrittivät saada liput sinne, mutta matkat oli loppuunmyyty. Poikien oli tyytyminen seuraavaan laivaan. Ehkä hyvä näin - ainakin jälkikäteen ajatellen. Titanicin kyydissä matka olisi pojilla katkennut kesken kaiken.

Nyt siis kävelimme pitkin Southamptonin katuja ja mietimme mitä savolaispojat miettivät siellä kävellessään. Kielitaidottomina. Rohkeita tyyppejä!

 Pojat on aikoinaan nämä seinät  varmasti nähneet .



Tästä talosta tuli mieleen, että jos se on ollut vikka matkustajakoti aikoinaan. Sieltä pojat ovat tiirailleet merelle ja odottaneet laivansa lähtöä. Suunnitelmia luoden.



Tässä on muistomerkki niistä, jotka eivät perille päässeet. Ja niitä on monta. Meistä tämä muistomerkki on todella pieni onnettomuuteen nähden. Isompi on kuulemma Irlannissa Cobhissa (ent, Queenstown). Pitäisi piipahtaa sielläkin - joskus.





Nykyisin satama näyttää tältä.



Kyllä viikon aikana ehtii paljon nähdä ja kokea.

Nyt vain odottelemme tyttäremme valmistumista ja uutta matkaa "hassujen hattujen juhlaan"

Arja

Ps. Kiitos tyttäremme oppaana olemisesta ja asiantuntijuudestasi reissullamme! (Ja sen
 jälkeenkin tekstejä kirjoittaessani ;) )

Winchester 1

Nyt lähitarkkailen hieman kauempana ja alkuun taas selityksiä eli parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Kävimme nimittäin jo lokakuussa 2016 ensimmäisen kerran Winchesterissä tyttäreni opiskelukaupungissa. Matkaa suunniteltiin huolella, ja koko ajan pelkäsimme, että jotain yllättävää käy ja matkamme peruuntuu. Näin oli kohdallamme käynytkin muutaman kerran.
Mutta nyt pääsimme ongelmitta matkaan!

Tyttäremme opiskeli Winchesterin yliopistossa vuosina 2014 - 2017 draamalinjalla (paremmin hänen opiskeluistaan tukintolvana.blogspot.fi). Oli itsestään selvää, että käymme tarkastamassa paikan. Minä itse olen käynyt Lontoossa teini-ikäisenä, mutta isäntä ei ole aikaisemmin tässä maassa piipahdellut. Joten koottut tarinat osa 1 ensimmäiseltä reissultamme Iso-Britaniaan, Englantiin.

Helsingistä lensimme Lontooseen ja sieltä linja-autolla kohti määränpäätä. Aina sanotaan, että on mukavaa, että puhutaan oikeaa englantia ja että pärjää hyvin Briteissä kielen puolesta. Oikeaa englantia. Lontoossa linja-autoasemalla. En ymmärtänyt siitä murteiden sekamelskasta kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Mutta kaikesta huolimatta pääsimme oikeaa autoon.
Winchester on kaunis, pieni kaupunki. Historian havinaa on siellä ja täällä.






Tyttäreni ikkunamaisema on kuin jostakin telkkarisarjasta (kämpässä oli iso remontti käynnissä, siksi rakennustelineet ovat kuvassa, anteeksi).



Tietysti tutustuimme yliopistoon...



ja paavin vanhaa kämpää (Wolvesey Castle). Oli päässyt hieman huonoon kuntoon, niin että se vaatisi pientä pintaremonttia. Mutta oli varmaan ollut vaikuttava pytinki aikoinaan.




Täältä löytyi myös ne kuuluisat ritarit...tarinahan perustuu kuningas Arthuriin ja hänen palvelijoihinsa. Paikkahan piti olla tarinassa tietysti todellinen ja siksi Winchesteristä tuli tämä paikka, sillä ensimmäinen kuningas Alfred perusti Englannin ja Winchesterin, maan ensimmäisen pääkaupungin. 
Sitä ei tiedetä, oliko tarina ennen pöytää vai inspiroiko pöytä tarinan, mutta siellä se nyt kuitenkin on.

 










Jane Austen on kuollut tässä kaupungissa. Hän asui Hampshiren kreivikunassa eri kaupungeissa, mutta palasi kotiin. Hänen isänsä oli piispana Winchesterissä. Tämä vaikutti myös siihen että Austen on haudattu katedraaliin. Sinne ei naisia yleensä haudattu, mutta taisi iskä vaatia näin. Austenhan ei ollut tuolloin mitenkään kuuluisa vielä. 




Tänne Winchesterin katedraaliin palaisimme vielä tyttäremme valmistujaisjuhliin!

Mutta matkamme jatkuu.....

Arja

5. helmikuuta 2018

Assistenttini

 Assintenttini Bella on ollut jo koirien sateenkaarisillalla leikkimässä viitisen vuotta. Hänen jälkeensä on Hra Lalli hoitanut tehtäviä varsin mallikkaasti: oppi lopulta olla laittamatta kuonoaan jokaiseen kuvattavaan kohteeseen, istui taakseni kun minä menin rähmälleni jonnekin kanervikkoon kuvaamaan ja tietysti oli seuranani metsissä ja kallioilla.
Lallista onkin monia tekstejä kirjoitettuna. Ja hänen emonsa ja muut kasvattajamme koirat ovat tulleet tervehtimään meitä useasti. Kyllä silloin meillä kaikilla on ollut niin mukavaa !

Toinen assistenttini astui kehiin jo puolitoista vuotta sitten. Jostakin syystä - vaikka luonnoksia oli parikin - en ole saanut laitettua Mökkitalkkari Wallustamme esittelyä tänne.
Nyt se virhe poistuu ja tässä on meidän labbis no.3: Ethusanin Mökkitalkkari eli hra Wallu syntynyt 5.5.2016.







   







Värisuorastamme puuttui ruskea labradori. Se ei ole ollut värinä minun suosikki, mutta kyllä tuollainen tummasuklaa miellyttää nykyisin silmääni. Mutta hankala väri kuvata. Kuten mustakin. Minulla on ollut lukuisia kuvia, joissa näkyy vain koiran pylly tai pelkästään ruskea viiva salamana kuvan reunasta reunaan. Wallumme ei ole ihan rauhallisimmasta päästä.
No, nukkuvaa koiraa onkin sitten helppo kuvata. 






Wallu on solahtanut helposti perheeseemme. Se pärjää hyvin myös muiden karvakorvien kanssa ja muut pärjäävät hyvin Wallun kanssa.








Ja kyllä Wallusta kasvoi komea assistentti minulle.





Apujoukoista ei laiskuuteni johdu. On ne niin päteviä tyyppejä.

Kirjoittelemisiin Arja ja Wallu

Aina kun jotain särkyy

Ilmeisesti silloin kun olen sairauslomalla, ehdin tänne blogin pariin hääräilemään. No nyt on sitten näin:






Jalkavaivojani korjaillaan edelleen. Toivon, että pääsen kivuitta liikkeelle lähitulevaisuudessa.

Assistenttini ei oikein ymmärrä tätä "sauvakävelyä" vain sisätiloissa. Mutta näin on mentävä ja uskottava parempaan.




Seuraavaksi päivitän blogiani erilaisina koosteina menneistä tapahtumista.

Näkyillään!

Terveisin Arja

3. huhtikuuta 2017

Ikkunatarkkailua 2

Meillä on ollut melkoinen kuhina viime päivinä pellolla.

Tervetuloa kevät!!!!






Nyt  todella tarvitaan assistentti Isäntää. Hän ystävällisesti rakentaa tyynyistä ja muista härpäkkeista mulle kuvausalustan. Sitten putki ulos ikkunasta ja ei kun kuvaamaan. Nyt on tosin pakko mennä automatiikan avulla....

Kevättä rinnassa, kipua ranteessa
                                                                Arja

ps. Sairauslomalla ehtii olemaan "kiitettävästi" netissä eli viikon saldo uusi kakkuvuoka, piparimuotti ja kameranrunko :) Kalliiksi tulee saitsu. Kamerasta kerron sitten myöhemmin.

Sitten kävi näin.....

Minulla on kyllä joku paha karma matkassani....

Nyt on paketissa käsi: ranteeni murtui koirien pissityslenkillä. Joo, ei ollut nastoja alla. Olivat kaapissa. Mutta meidän pihatie oli jo sula!!




Käyrä punaisella.....

                            Surullisin mielin Arja

Ikkunatarkkailua 1



Kauriit ovat selättäneet talven! Onpa mukava tavata taas!

Arja

Kokeiluja

Joku sanoisi suoraan, että "mukataiteellista paskaa", mutta ..... minusta mukavaa puuhailua.

Kuihtuneet amaryllikset ja tulppaanit ovat kiehtoneet minua tänä keväänä. Ja tietysti Lightroomilla leikkiminen.



Tästä se sitten lähti.





Ensimmäiset kokeilut:






Sitten tuli jää mukaan:











Mummoni sanoisi, että joutavalla jotain.

Kevätterveisin 
                          Arja

Saippuakuplan elämää

Tässä video yhden kuplan elämästä.  Pahoittelen kuvan hyppimistä, mutta kuvauspaikka piti vaihtaa tuulen takia, ja kuvasin käsi --tai paremm...