PAKKOLOMA

Aamulla ennen kuin avaan silmäni kuuntelen, lotiseeko sadevesitynnyri vai ei. Ja joka aamu se lotisee. Samaa rataa sisällä istuskelun määrän kanssa kasvaa makean nälkä. Olen kolunnut kaikki karkkikupit tyhjäksi. Ja tänään tein ultimakeat vohvelit kahvin kanssa. Ainoa tehokas liike tällä lomalla on leukojen liikuttaminen, kun pureksii. Tule rakas aurinko takaisin!

Toisaalta pakotetaanko ihminen lepäämään näin. Nyt olet paikoillasi, luet, otat päikkärit. Sinun on tarkkailtava ikkunasta ulos. Ja katsottava sielunmaisemaasi.
Isännän mukaan tuo viimeinen tarkkailu tulee vain aika kalliiksi. Sielunmaisemani sanoo, että nyt on remontin aika. Tai ainakin suunniteltava sitä. Tai ainakin työhuoneeni katto on maalattava, Ja seinät. Uusi kaappikin sinne on ostettava. Ja netistähän löytyy tavaraa!
Isäntäkin sanoo: Tule rakas aurinko takaisin!

Meillä on siis satanut ja satanut. 

Mutta onneksi voi harrastaa rappusilta kuvaamista.

Sunnuntaina sentään oli hieman taukoja ja pääsimme tarkastamaan polkumme kunnon. Vanha rouva Bellan polku on heinittynyt ja nyt on aika polkea sitä, että kun aika tulee, voi Lalli käydä tarkastamassa sen.

Samalla katsoimme, miten mustikoiden on käynyt.  Osittain varvukko näyttää tyhjältä. Toisin paikon on jo mukavan kokoisia raakileita. Kyllä sieltä piirasmarjat saadaan, vaikka sitten käveltäisiinkin hieman enemmän.

Muutama iltana on seurailtu, kun kurkiperhe ruokailee lähipellollamme. Kurkipari on pesinyt turalla useana vuonna, mutta pikkukurkia on vaikea nähdä. Isäntä törmäsi niihin kerran, minä en koskaan. Pikkukurki ei enää ole kovin pieni, mutta minulle kuitenkin ihmetyksen aihe. Tietysti tarkkailemassa oli mukana myös Yrjänä-herra.

Olen jo monta kertaa pyydellyt anteeksi näiden "kaukokuvien" heikkoa laatua. Edelleen kalusto ei riitä näihin kuviin, mutta on näitä niin kiva kuvata.

Mukavaa pakkolomaa vain kaikille!