Neljätoista vuotta sitten on meillä ollut viimeksi pieni koira. Taikka melkein noin pieni koira. Vanha rouva Bella oli jo vanhempi, kun se meille kotiutui. Tuntui kyllä siltä, että osaakohan sitä edes olla koiranpennun kanssa. Tunnelma oli kuin jouluaattona, kun lähdimme Lallia hakemaan kotiin.
Toinen jännityksen kohde oli nuo kissat: mietimme kuka kurittaa ketäkin. Meidän pihakollit ovat oma lukunsa. Ne ovat tottuneet koiraan/koiriin, mutta uusi koira ja vieläpä pentu. Pojista ei koskaan tiedä. Turo on vielä semmoinen, että jokin ei mene hänen mielensä mukaan, niin sepäs lähtee ainakin viikoksi reissuun.
Tyttären herrat taas ovat maailmaa nähneitä (tai ainakin Suomea :) ) reissuajia. Malkolm on oman arvonsa tunteva kuninkaallinen. Filiph taas on uunoturhamainen honkkeli, jolla ei ole kissamaisia piirteitä samalla tavalla kuin normikissalla.
Kaikki on mennyt kuitenkin hienosti. Kissoille tuotiin jo etukäteen Tyrnin ja Lallin hajua ruokakuppien luokse. Petipaikkoihin suihkutettiin Adaptiliä. Hakupäivänä tytär suihkutti minutkin sillä suihkeella.
Fili ja Lalli ovat tätä nykyä parhaat kamut. Jos Lalli on nukkumassa, voi sitä huokailujen määrää, kun Fili odottaa pennun heräämistä. Ja sitten alkaa ralli. Kissa juoksee edellä ja pentu perässä. Jos Lalli jää jälkeen ja erehtyy tutkimaan jotain, niin Fili tulee tassulla tuppasemaan, että hei, leikki jäi kesken. (Kissojen kynnet on klipatut - älkää siis pelätkö pennun silmien puolesta :) ) Lisäksi Fili ja Lalli käyvät ulkoilemassa yhdessä.
Malkolm vain tuijottelee pentua. Se on todella outo eläin sen mielestä. Mutta kun Lalli nukkuu, voi sitä käydä hieman nuuhkaisemassa.
Meidän pojat tulevat sisälle syömään ihan normaalisti. Yleensä syöttö tapahtuu Lallin nukkuessa, koska Lallia ei pidä maamme laulukaan pois kissojen kupista. Varsinkin märkä ruoka on niin ihanaa Lallin mielestä. Mutta se on vahvaa ja saa pennun mahan löysäksi ( unohduksemme on kostautunut jo yhtenä päivänä). Lisäksi tuo kylmä keli on löysyttänyt mahaa.
Yrjänä on jopa jäänyt nukkumaan sisälle - ja se on paljon se. Ja neniä on vaihdettu kollienkin kanssa.
Joten hienosti kaiken kaikkiaan on koiraelämä lähtenyt sujumaan. Tietysti yöt ovat olleet rikkonaisia - kuten pienten kanssa aina. Mutta olemme selvinneet. Isäntäkin on ollut oikeaoppisesti isyyslomalla ja auttanut yöpissityksissä :) (onneksi ei tarvitse imettää, hän vain totesi kerran)
Ja voi kuinka hauskoja päiviä on ollut. Monet naurut on naurettu noiden otusten takia. Päivät Lallilla ovat olleet puuhastelua pihalla (jotka ovat olleet todella vain tuokioita kylmyyden takia) ja lukuisia pissireissuja.
On me hieman harjoiteltu peruskäskyjä. Oppilas kyllä näyttää tässä kuvassa suomalaiselta yläkoululaiselta.
Ja monet päikkärit on otettu (ja kuvattu, koska silloin ollaan jopa paikoillaan.
Näin ne päivät lähtevät sujumaan koirallisessa talossa koirattoman vuoden jälkeen. Ei hassumpaa elämää tämä!
ps. Selkeästi Lallista on tulossa hyvä kuvausassistentti - roikkui jo kameranhihnassa kiinni. Ilmeisesti Lalli oli sitä mieltä, että nyt otetaan kuvia. Onneksi kamera kuitenkin pysyi pöydällä.
Lalli on niin soma eläin, että silmät särkyy, kun sitä katsoo, yhyhyy
VastaaPoistaIhanaa, että tyhmällä Filillä on sopivaa seuraa! Kaveri, joka ei kyllästy hippaan :D