MENTÄVÄ SUN ON....

Sunnuntaina oli lintuemojen yhteispäätöksellä se suuri päivä: lapset pois pesästä! Aamulla oli minua ovella vastassa ensimmäinen onneton rääpäle.

Erästä perhenäytelmää seurasimme tiiviisti koko aamupäivän. Hopeapajumme kuoli jo muutama vuosi sitten. Se onkin ollut suosittu pesimäpuu mm. tikoille ja rastaille. Tänä vuonna koloon ei tullut ketään, mutta pökkelön päälle teki rastas pesänsä. ensin emme edes huomannee pesää, kun oli niin ujonoloinen emo. Mutta niin vain pesiminen onnistui ja sunnuntaina emo päätti, että nyt riitti. Pennut ulos!

Ensimmäinen lähti lentoon melko nopeaan tahtiin. Onneton vain ei oikein valinnut laskeutumispaikkaansa viisaasti. Kolli Yrjänämme paisatteli päiväänsä patiolla ja tumpsis - linnunpoikanen töhänti kollin mahan päälle. Molemmat olivat kyllä yhtä hölmistyneen näköisiä. Minun oli jätettävä kuvaushommat ja juostava pelastamaan linnunpoikanen. Mutta Yrjänä taisi olla niin unenpöpperössä, että ei edes mallannut hyökätä poikasen kimppuun. Minä kiikutin kollia talon toiselle puolelle ja tyttäreni pelasti poikasen pesäpuun vieressä olevaan kuuseen. Sieltä emo varmaan houkutteli lapsensa turvallisempaan paikkaa.

Sittenpä emo tuli aina vain suuremman madon kanssa, heilutteli sitä kauempana  pesästä ja houkutteli lapsiaan pois pesästä. Toinenkin uskaltautui lentoon, mutta kaksi pienempää eivät vielä rohjenneet lähteä.

- Ruokaa!!!!!

- Minne se emo oiken meni? Meillä on nälkä!

Väliajalla penskat oikoivat siipisulkiaan. Se oli tarkkaa työtä. Sulka sulalta käytiin siivet läpi. Mutta onhan se selvää, jos lentämään lähdetään, ei sulat voi olla sekaisin.

 - Se on mun, se on mun!

 - Voi miten te olette taas pas....kakanneet! Jatkuvastion siivottava teidän jälkiä...

 - Tätä sitä riittää! 

- Voooi...tätä on niin paljon, että tämä on nieltävä. Siivoaminen ei ole kyllä minun juttu.

Tämän vien kyllä jo muualle. Maha menee ihan sekaisin näistä.

Tämä pesä hiljeni iltaan mennessä. Tarina ei kerro, kuinka monta poikasista selvisi hengissä. Emme kyllä nähneet yhtään höyhenkasaa pihassa, joten toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.

Nyt syksyllä pökkelöpuu sahataan ja siivotaan hieman sievemmäksi. Linnut saavat siis etsiä hieman turvallisemmmasta paikasta uudet pesäpuut.