IN MEMORIAN

Vielä kerran sieniä

Suppilovahverot ovat juoksuttaneet meitä jo kaksi vuotta. Meidän "vakiopaikat" ovat olleet tyhjiä. Kuten myös mustatorvisienet ovat kadonneet kokonaan. Liekö sitten kuivat kesät vai mikä syynä. Nyt sitten saatiin jopa kuivuriin asti tavaraa. Isäntä innostui "uudesta" sienestä eli olemme paistaneet ja laitoimme jopa marinadiin lampaankääpiä. Eli reissu oli varsin onnistunut.

Ja tietysti kaffeet kannonnokassa.

 Mukavia sienireissuja kaikille! 
                                            T. Arjuska

LALLIN KUULUMISIA 3

Kesäää meeennyyyt oooon.... ja Lalluskainen  on kasvanut paljon sitten viime näkemän. Uutta ja ihmeellistä on tutkittu ja ihmetelty. 

Hirvenmetsästys alkoi muutama viikko sitten ja Lallikin sai oman osansa saaliista.

Tästäpä se herkku on tulollaan.

- Mikä, mikä tämä on...

- Voiko tätä syödä???

Ruokanirvanaa. Hulluus paistaa silmistäkin.


Lallin luona on käynyt parina viikonloppuna Karma-herra kylässä. Vaikka kokoeroa on hieman ja enemmänkin, leikki on luistanut mukavasti. Vaikka minä emäntänä olen ollut huolissani Lallin "kilometreistä". Eräässä blogissa neuvotaan labbisten omistajia huoltamaan koiransa niveliä tarkoin (mikä on hyvä), ja sen takia Lalli saisi liikkua kolme kilometriä päivässä (mukaan lukien pissireissut). Meistä se on aika vähän. Ja ystävän kanssa leikkiessä rajat kyllä paukkuivat. Mutta tokihan kaverukset erotettiin ja Lalli sai nukkua päikkärit  - joskin pakotettuna.

- Tule Karmuliini tänne! Täällä on kivaa! Vaikka tämä on pieni lätäkkö, sovimme kyllä. Tule nyt....

- Kaaarmaaaaa!

- Uskotko sinä, että minun pylly on minun pylly!

- Onko sinulla kuulossa jotain VIKAA!

- Nyt lepäillään alla omenapuuuuun. Rauha, rauha....



Assistentin hommat hoituvat Lallilta huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Mielenkiintoista on se, että Bella-rouva käveli aina jäljessä ja piti sieltä järjestystä ja huolehti, että en eksy. Lalli marssii edessä ja sananmukaisesti määrää kävelynopeuden. Minusta se on tylsää, koska en halua jokaista varpua nuuskia.

- Heeei...vettä! Saanko vähän rypeä, joookos....

- Tää on se Nuoruuden lähde!

- Ja kiviäkin vielä!





Metsässä kuuluu kaikenlaisia ääniä. 

Elämä on kaikin puolin mallillaan. 

Naattikaa tekin !   


                                             Terkuin Lalli

SYKSY

Joskus tulee jokaiselle se hetki jolloin hän saa ensimmäisen kerran aavistuksen Syysenkelistä.
Se on se hetki jolloin hän on heikoimmillaan,
jolloin hänen puolustuksensa on hetkeksi pudonnut
ja kuka tahansa kykenee iskemään häntä miten kovaa haluaa.
Se on Syysenkelin hetki, suuri mahdollisuus.
Se on se hetki jolloin jokaisen tie valitaan pitkäksi matkaksi eteenpäin tai loppuelämäksi.
Joillekin se merkitsee avautumista,
mikä on ainoa tie sekä antaa että vastaanottaa,
ja joillekin se merkitsee sulkeutumista, kovettumista,
mikä on vielä pahempaa kuin se kipu jota avautuminen merkitsee. (Tommy Tabermann)




                                                               Terveisin Arjuska

SYKSYN VÄRIT

Värikylläistä syksyä kaikille! T. Arjuska

SYYSPUUHIA

Voi miten meitä on siunattu ihanilla syysilmoilla! Lämpötilat ovat pysytelleet koko viikon lähellä +20 astetta ja aurikoinen paistaa. Oli niin kiva viettää rauhallista, syksyistä viikonloppua.

Omenat ovat parhaimmillaan, joten pakko oli leipoa piirakkaa. Tein tämän äitini ohjeilla vanhanaikaisesti pullataikinapohjaan. Ja hyvää oli!

Keräilimme satoa niin metsästä kuin puutarhasta.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa moussakaa. Ja oli niin hyvää, että teen toisenkin kerran.

Sieniä on kerätty ja saatu noin 40 litraa. Talven sienisalaattitarpeet on nyt kasassa. 

Pitkästä aikaa veimme myös verkot vesille - ja onni oli myötä.

Saaliimme oli suutari :D 
Minusta tuo on maailman surullisimman näköinen kala.

Kun on kuusenkaatajia, on niitä oksanvääntäjiä. Se kalanhaju houkuttelee kissatkin paikalle.

Merelle olisi voinut jäädä kyllä pidemmäksikin aikaa - oli niin hienot kelit. Ei tuullut ja lämmin hiveli kasvoja.

Olihan siellä muitakin pyytäjiä. Yksi merimetso lähti verkkopaikaltamme, kun menimme sinne - yhdessä särjessä oli nokan jälkiä. Kauniita ovat, mutta huonotapaisia.


Viikonlopussa voisi olla enemmänkin päiviä - tekemistä kyllä riittäisi.

Mukavaa viikkoa kaikille!
T. Arjuska :)

Kun saapuu syys - taas kerran

Kyllä se on niin, että työ sotkee hyviä harrastuksia, kuten kuvaamista tai vaikka tätä kirjoittelua. Ja poikasten syysmuutto. Mutta nyt kun poikaseni ovat lentäneet talveksi muille maille ja pesä rauhoittuu, voin istahtaa hetkeksi plaraamaan kuviani. Ja kirjoittamaan.

Minä en ole syysihminen. Olen yrittänyt siedättää itseäni ajatukseen kylmästä ja pimeästä, mutta ei. Ahdistaa jo nyt ajatus loka- ja marraskuusta. Onneksi nyt paistaa aurinko ja lämpötila kipuaa ihan siedettäviin lukemiin päivisin. Mutta se musta, kylmä muumimaan peikko vaanii nurkan takana.

Onhan syksyllä tietysti puolensa: omenat tuoksuvat (ja ehkä piiraskin) ja sienimetsässä saa liikuntaa niin emäntä kuin pieni assistentti (no ei ehkä enää niin pieni :)).


Mutta nyt sitten syyskuun kuvasaldoon: Yritin saada kuun taivaalta. Meillä oli pilvistä, kun syyskuun "melkein" superkuu paistoi. Tämä ovat hieman vajaasta kuusta otettu. Ei aivan nappisuoritus, mutta minusta hauska.

Syysmaisemat.

Kesä yrittää pitää pintansa: viimeiset kukat, viimeinen mahdollisuus siementää.

Pihamaan syksyä. Hieman tylsiä kuvia, mutta en voi vastustaa syksyn punaista värimaailmaa.

Ja hieman valkoistakin (hattivatit tulevat taas :))

Sunnuntailenkki. Kierrämme aina tietyn lenkin ja katsomme vuodenkiertoa lenkkipolkuamme tarkkaillen. Paikoitellen polkumme kulkee satumetsässä ja välillä olemme pohjoisessa - paitsi, että meillä on komeammat jäkäliköt kuin poronhoitoalueella.

Tänä aamuna se sitten tapahtui: kesä loppui. Maa oli osittain kuurassa. 

Ja mitäpä kuvausassistentille kuuluu? 
Koulutus on "kovassa" käynnissä. Välillä Lalli tajuaa, mikä on homman nimi, mutta välillä ei eli sen ei tarvitse rynnätä paikalle ja hyppiä mustikoiten tai sienten päällä, jos kumarrun maahan. Sen ei tarvitse työntää kuonoaan jokaiseen kuvauskohteeseen. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. 
Enää Lalli sotkeennu saniasisiin tai joudu kusiaisten hyökkäysten kohteeksi. Siitä on ihanaa  hypätä kiven päälle ja loikata ( huom. siis LOIKATA) sieltä mallikkaasti alas.

Esimerkki: tämä oli tarkoituksenani kuvata,

mutta näinhän siinä usein käy - vielä.

Muutama posetuskuva (joita on hankala saada, koska neljän kuukauden ikäinen ei oikein istu ja ihmettele maastossa - tai muuallakaan).

Oikein mukavaa syksyn alkua! Nauttikaa metsäretkistänne!

T: Arjuska ja assistentti Lalli