Se eka kerta

Lumet ovat sulaneet. Lähden kiertämään tutun pissilenkin -  ensimmäisen kerran ilman Vanhaa Rouvaa. Vieläkin kolmen viikon jälkeen näen selvästi, kuinka häntä viuhuu aaltomaisesti kanervikossa. Rouva vilkaisee vähän väliä taakseen ja tarkistaa, että varmasti tulen perässä.

Polun varrelta löytyy vielä jälkiä Rouvasta...

Maisemat ovat tutut. Mutta jotain puuttuu...

Taukopaikka. Tällä kalliolla olemme istuneet eräänkin kerran.
Joskus meillä oli sunnuntaikahvit mukana ja pienet eväätkin. Aina Bella-rouvakin sai osansa: juustoa tai kinkkua leivän päältä.
Nyt ei ollut kahvia.
Istuessani tutulla kelolla, tunsin selvästi, kuinka Rouva istuutui ja nojasi polviini. 

Kotia kohti

Kotitiellä tuli vastaan kankattajat.


Karvatassujen takia ei kannata surra. Mutta kyllä useat ihmiset saisivat ottaa mallia tassueläimistä: pyyteetön ystävyys ja luja luottamus on niillä rajoja vailla. 
                                                                                                       

  

Ensimmäinen kalaretki!

Nyt se on tapahtunut: vene on vesillä. Eipä ole ennen menty verkkopaikallemme niin, että väistelemme jäälauttoja. Hieman oli titanikkimainen tunnelma. Mutta verkot saatiin veteen kunnialla - ja vieläpä poiskin.

Seuraavana aamuna jäistä ei ollut tietoakaan. Melko tyyni meri ja kuu vain seurasi menoamme.


Valokuvausharjoitukset jatkuivat. Lentävien lintujen kuvaaminen on haastavaa, mutta hauskaa. Se on kuin onkiminen: et tiedä mitä saat vai saatko mitään. 

Telkkäpariskunta hieman häiriytyi meidän tulostamme. Pian ne kuitenkin palasivat omalle rannalleen. (Valitettavasti tässäkään kuvassa ei oikein tarkkuutta löydy.)

Kevättouhut verannalla

Tästä se aina lähtee! Hulluutta, myönnän, mutta niin mukavaa sellaista.

Pieniä ovat vielä, mutta joka vuosi jotain on aina saatu myös syötäväksi. Pienet taimet ovat niin kauniita ja tuo vihreä .... se on kevättä!

Kevät tulee pihallemme

Ulkosaunan katolla on sulhasmies jo useana päivänä pärryytellyt sulosointuja morsmaikulleen. Tällä morsiammella on hieman erilainen maku rakkauslaulujen suhteen kuin minulla.

Pikkuhiljaa nousee väriä pihalle :)

Lauantai-illan huumaa!  Vihdoinkin talven selkä taittuu myös merellä. Vain yksi myrsky ja jäät ovat mennyttä tältä talvelta. Jippii!!!!









PS.







Nämä assistentit eivät jaksa kiinnostua kukista eikä kuvista. Mutta muuten elämä on heistä mukavaa:)

Kevätihmeitä

Kuolema ja uusi elämä ovat kulkeneet käsikkäin tänä keväänä. Vanhat antavat periksi ja uusi elämä kaikestä kylmyydestä huolimatta puskee väkisin esiin. Aurinko saa joka päivä enemmän ja enemmän otetta luonnosta - ja ihmismielestä.

Vanhempaa tuotantoa: tulin juuri ulkosaunastamme ja näin tuvan ikkunasta, että "bambimme" ovat tulleet takaisin. Ikkuna auki ja niin saunatakki päällä sain otettua tämänkin otoksen. Kuvan laatu ei ole kummoinen. Kalustoni ei ole tarkoitettu näin pitkälle matkalle. Tuosta kuitenkin käy ilmi tupasemme maisema :)

Metsässä on paljon vettä...

...ja lunta...

josta sitä vettä muodostuu.

Meri pitää itsepäisesti jääpalttoonsa päällään. Ei toivettakaan, että saataisiin vene vesille ja verkot veteen.

Vihdoinkin pajunkissoja! Mutta pääsiäinen meni jo...

Ensimmäinen reissu ilman assistenttia oli surumielinen.  Bella oli niin monessa mukana. Menin vielä kävelyreissuni lopuksi Bellan pissipaikalle ja kuinkas ollakaan maakotkat kiertelivät pellon päällä. Tämä on esiaikuinen maakotka lintukirjojen mukaan (valitan taas kuvan heikkoa laatua...jospas joskus saan ihan kunnollisiakin kuvia - ehkä:))

Tässä on aikuisempi kotka.



Eka kerta on aina eka kerta: ilman Bellaa 

ja kuitenkin kotkat sain jopa ruudulle. 

Tästä se lähtee taas...

VANHA ROUVA BELLA

                         1999-2013


                             R.I.P.

Lopulta voimat uupuivat kuvausassistentiltani. Nyt minun täytyy opetella uusi tapa käydä kuvausreissuillani...

Eräs sukulainen kertoi vanhojen sanoneen, että kuolleet vievät jonkun kotieläimen mukanaan. Äidilläni ja Bellalla on nyt varmaan hauskaa yhdessä - molemmilla vanhuksilla. 

MATRIARKKA

           1923-2013

Kuoleman yössä toivo näkee tähden ja rakkauden herkkä korva kuulee siipien havinan.
                                                                                      R. Ingersoll

Vihdoinkin kevät

Turalla kaislat antavat talvelle periksi.

Kevätaurinko muotoilee taidetta jäälyhdyistämme.

Angry birds vai papukaija Pula-aho :)

Lumi sulaa. Vihdoinkin!

Keväänmerkit räystäillä.



Tätä olen odottanut niin:
valo on tullut takaisin :)

Lippa taakse ja kesää kohti!