Syksy on toinen ihoni
sen kirpaisevat syyspäivät sieluni.
sen kirpaisevat syyspäivät sieluni.
Jo kaukana poissa kurkienmuuttoaurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.
Minä olen se joka kiipeää vuorelle,
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien suudeltavaksi.
Mutta marraskuu
Leena Nieminen
Marraskuisin miettein Arjuska
Ps. Tämä on tämän viikon haaste
Pisarat kuuluvat tähän vuodenaikaan.
VastaaPoistaNiinpä. Olen kuunnellut yölläkin veden lotinaa...
PoistaKaunista!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSyksyisen masentavaa, mutta samalla kuvauksellisen kaunista. Hienoja kuvia.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kiitos! Kaamosmasennuksen aikaa....
PoistaVaikuttava postaus!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOi ku ihana!! <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOi ku ihana!! <3
VastaaPoistaSyksyinen vaahteranlehti on niin marraskuuta!
VastaaPoistaOnpa kivoja kaikki!
VastaaPoistaUpea tuo viimeinen kuva, se on kuin luurangon käsi.
VastaaPoistaOn kyllä kaunis teksti, pitää painaa tämä mieleen. Myös viimeinen kuva on todella kaunis, voi vaan kuvitella, kuinka erilaiseksi tuokin hetki muuttuu pakkasen myötä, aivan kuin luonto muokkaisi meille jo joulukoristeita!
VastaaPoistaKauniit kuvat.
VastaaPoista