Näillä mennään.
Tasan viikko sitten jalka operoitiin ja nyt ei sitten kuvailla kuin kännykkäkameralla, jos silläkään.
Eli nyt jalka pakottaa sananmukaisesti minut aloilleen.
Tietysti on täysikuu. Ja pilvetön taivas.
Ja minä könkkäilen vain kainalosauvojen avulla tuvassa.
Isäntä kyllä totesi, että ei tuo taida olla viimeinen kuu.
Toivottavasti ainakaan.
Kivut alkavat olla kurissa, ja epätoivo vaanii otsaluun takana:
viisi viikkoa vielä!
Mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa.
Ja kohta pääsen liikkumaan kunnolla tuonne pusikoihin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti