Pikkulintuja ja pikku lintuja

Pihapiiristämme on löytynyt useita linnunpesiä tänä kesänä. Outoa on se, että vaikka toinen kissoistamme nukkuu päikkärit erään linnunpesän vieressä, se ei ole estänyt kodinlaittoa ja munimista. Pesä nimittäin löytyi meidän uimaladosta.
Me emme tunnistaneet lajia. Sain emolinnusta kuvankin, mutta se on niin suheroinen, että laji voi sen mukaan olla vaikka mikä.

Tämmöisiä piiperoisia siellä oli. En aivan pesän lähelle halunnut mennä, ettei pesärauha rikkoontuisi. Levottomia lapsia olivat. eivät aivan halunneet poseerata - tai sitten raukat luulivat, että minäkin tuon ruokaa.

Tämmöisiä sieltä ripsi. Kaksi sinne pesään jäi, kun lähdin pois. Ne raukat olivat paljon pienempiä kuin nämä lentoonlähtijät. Eivät edes liikkuneet aktiivisesti. Isäntä sitten sanoi, että niitä kohtasi - valitettavasti - luonnollinen poistuma. Joku oli herännyt päiväuniltaan.

Tyhjä pesä jälkeen vain jää.

 

Nämä pesijät ovat jokakesäinen ilo - ja riesa. Kyllä pääskysten ääntä odotetaan keväällä todella kiivaasti. Nehän tuovat kesän. Mutta se kakan määrä! Voi hyvänen aika - yhden lakanapyykin pesin kolme kertaa ennen kuin sain sen puhtaana kaappiin. Ja isäntä manaa navetalla, että kaikki hänen tavaransa ovat ihan siinä itsessään. On laitettu pahvia ja lakanoita suojaamaan, mutta ei se aivan ole riittänyt. 

Mutta kaunis lintu se on, vaikka sotkeekin paikat.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran pääskyset hyväksyivät pesälaudat pesimiseen.

Ja välillä laitetaan siivet kuntoon.

Myöhemmin illalla lapsukaiset lähtivät pesästään navetasta kohti suuria seikkailuja. Piti ensin tarkastella maailmaa.

Ylilennon teki myös vanha mehiläishaukka(?). Lensi samassa termiikissä lokkien kanssa sulassa sovussa nauttien ihanasta kesäpäivästä. Se on ihanan näköistä touhua - maistuis varmaan mullekin :) 

Lämmöstä ja auringosta nauttien - ja lähitarkkaillen lähitarkkailija.