Mukakiire

Syksy meni kolisten.... ja enpä saanut mitään aikaiseksi. Tai ainakin siltä tuntui. 
Nyt koosteena syksyisiä kuvia. Silvuplee :)



Syksyllä saapuivat hanhet vielä kerran tervehtimään meitä. Ja niitä oli aika paljon!

 Vieläkään lentokuvat eivät onnistu. Keväällä harjoitukset jatkuvat.



Kävimme tietysti kalassa. Ensin tuli kymmenen hailia. Seuraavalla kerralla noin 40 kiloa.

Ja sitten syötiin!

Ammattimaista kalanhoitoa verkkojemme lähellä. 

On merellä vaan niin mukavaa.....

"Syksyisin" terveisin Arja ja isäntä.

Lomailua valokuvauskurssilla

Ei ilmeisesti kesää ilman kurssia. Nyt suuntana ei ollutkaan Kuusamo, ja isäntä ei ehtinyt töittensä takia mukaan. Lähdin matkaan yksin - harvinaista ja outoa.

Kesän alussa näin Kamera-lehdestä, että Houstkarissa järjestetään valokuvauskurssi.(http://www.skargardsskolan.fi/fi/events/luovan-valokuvauksen-kurssi/) 
Ja sattumalta siellä oli kuin olikin yksi peruutuspaikka vapaana ja ei kun reppu pykälään ja juhannuksen jälkeen nenä kohti läntistä Suomea.
Ja sehän on juuri sitä mitä haluan: saaristo, aava meri ja kalliot! Voi kun kävisimme myös ulkoluodolla tai jopa majakalla!

Sää ei ollut kovinkaan hyvä, mutta ei se matkantekoani haitannut. 
Ensimmäinen lauttamatka! Nyt mennään saareen.               

Kurssipaikkamme:

Kurssillani käytiin perusasioita läpi:

- syvyysterävyyttä:

-valon vaikutusta (tässä vain yksi kuva projektistani):

-harmaakortin käyttämistä:

 Mutta astuttiin myös omalta mukavuusalueelta ulos. Minä pidän itseäni lähinnä realistisena, ehkäpä dokumentoivanakin kuvaajana. Nyt kokeilin myös toisenlaista otetta. 

Malliin Matti Pukki kameran heilutusta :)

Heijastuksia:

Kuvamuokkauksia:

(tässä on retkikahvipaikkamme grilli)


Samaan aikaan oli sekatekniikkakurssi taiteilijoille. Saimme osallistua myös heidän luennoilleen - kuten he sitten meidän kurssillemme.

Sitä raaputtamistekniikkaa aion kyllä kokeilla vielä tyttäreni kanssa yhteistyössä: minä kuvaan ja tyttäreni maalaa.


Tietysti tutkimme saarta vapaa-ajallamme. Ja kuvasimme. 

Oliko myrskyluodonmaijamainen olo? No, ei ollut. Saari oli erittäin verhreä ja kasvusto monimuotoinen. Tuli lapsuuskesät mieleen, kun siellä tutustuimme eri kohteisiin. 

Tuo on ainoa puute tuli ennakko-odotuksistani. No, toisen kerran kallioita ja aavaa merta.

Kurssipaikkamme oli vierasvenesataman lähellä. Liikenne oli vilkasta; enemmän kulkijoita kuin meidän kylätiellä.

Houtskarin kirkko on kaunis.

Kotiseutumuseon pihassa tuli useanakin iltana käveltyä.

Kurssimme teki retken Björköhön. Minulle tuli Porvoo mieleen niistä maisemista.

(En tiedä, onko hylkeenpyrstöjä Porvoon makasiinien seinillä)

Kämppikseni tuli omalla autolla ja siksi pääsin hänen kanssaan tutustumaan muihinkin osiin saarta. Kävimme Hyppeissä. Sinä matkan varrella on Borgbergin näköalatorni (minä en tietenkään noussut ensimmäistä tasannetta korkeammalle).

Tuossa on ne meren aavat selät :) Eli on vehreää.

Lauantaina sitten kokosimme tavaramme ja pääsin kämppikseni kyydissä Helsinkiin. Eli yli kuusi tuntia aikaisemmin kuin linja-autokyydillä.

Kauniisti ajoimme letkassa lautalta toiselle. Nyt näin lautatkin ihan eri tavoin kuin tullessa, kun kamerarepun pystyi jättämään autoon. Turun moottoritien tunnelitkin näkyivät, kun en istunut sumpussa siellä punaisessa halvassa bussissa;)

Tämä oli hurjaa: osa autoista ajoi toiseen kerrokseen! Onneksi ei me!

Kiitos kurssinopettajallemme Karolle ja taiteilija Seijalle.
Iso kiitos Sarille kyydistä kotiin ja Pirkolle mukavasta seurasta!

Ensi kesänä on taas kurssi ;) Suosittelen oman kyydin (auto tai pyörä) ottamista mukaan.

Terveisin kurssittautunut Arja




Ps. Tässä on tehtävämme: tarina kuvilla

Pitkästä aikaa!

Enpä ole osallistunut haasteeseen pitkään aikaan, mutta nyt terästäydyn: tämä ei vain ole makrokuva, mutta ruskea se on!

Wallu 11.5 vk - uusi perheenjäsenemme.


terv. Arja


PS. Enpä laittanut siitä toisesta ruskeasta kuvaa. Tyttäreni aamukahvi meinasi mennä väärään kurkkuun, kun sanoin lähteväni kuvaamaan haastetta, jonka täytyy olla ruskeaa. Olen viimeiset viikot nimittäin kysellyt koko ajan: "Minkä väristä oli?" Ja kysehän on pennun kakasta. 

Valkmusa 2016

Terveisin Arja

Lallin kuulumisia - taas

Lallilla on ollut kevät menojen ja tapahtumien aikaa. Ensin kävimme kasvattaja-Leenan luona kylässä (17.4.) . Sielläpä oli Olli-velikin käymässä. Veljekset näkivät toisensa ensimmäisen kerran sitten maailmalle lähdön jälkeen. Meidän kääpä ei enää ollutkaan niin kääpä, vaikka pienempi on vieläkin veljeään.

Olli

Lalli

Kaikki eivät päässeet ulos leikkimään - voi surkkeutta. 

Mutta kohta oli jengi koossa taas!

Ja lopulta Olli joutui jäähypenkillekin. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.




Huhtikuussa Lalli aloitti myös koulunkäynnin (19.4.). Isäntä ja Lalli yhdessä kävivät katsomassa ja oppimassa, miten siellä metsällä oikein toimitaan - virallisesti. Taipumuskoe mielessä oppia käytiin hakemassa monena iltana.

Ensin marssittiin sinne ja tänne. Ja oli tosi keljua, kun ketään ei saanut edes nuuhkaista.

Sitten noudettiin. Lalli ei vain tajunnut, että sen pitää se kuollut lokki tuoda isännälle.

Käsi meni päähän jo isännälläkin. Kasvattaja-Leena yrittää stempata , että kyllä se siitä lähtee.

Ja lopulta nouto onnistuu variksella! No enpä tiedä kuka tuolla iloisin oli: Lalli, kouluttajat vai ohjaaja :) Mutta mukavaa oli!

Koulutus jatkui Ihamaalla, Kitulassa (en tosin ole varma paikan nimestä, mutta kaukana se oli).

Ensin oli vedestä nouto. Nyt se onnistui hyvin. Ilmeisesti tarvittiin vettä, että Lalli lähti käyntiin. (Valitettavasti blogger muutti kuvan supervaaleaksi)

Lallin mielestä tätä olisi voinut tehdä enemmänkin.

Seuraavana oli vuorossa ruutuun meno. Minulle tuli Jan Guilloun Pahuus mieleen, mutta nyt ei ollut siitä kyse - onneksi. Ruudussa oli useita lintuja ja Lallin piti noutaa ne isännälle. Kouluttaja ohjasi koiramme alkuun ja sitten se alkoikin luottaa.

Viimeisenä oli jälki, jossa kania vedettiin pitkin metsää ja jälkeä myöten koiran pitää löytää saalis. Ja löytyihän se! Lalli oli ihan täpinöissään tästä touhusta.

Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Harjoituskoekin meni läpi.

Saatiin pyyhekin palkkioksi.

Nyt jännitämme, miten varsinainen koe menee sujuu, joka on 31.7. Ristiinassa.

Lallin kuulumisia sitten lisää. Valitettavasti kuvia sieltä ei saada, koska minä joudun jäämään kotiin.

Terveisin Arja, isäntä ja Lalli