17. helmikuuta 2013

Kalareissu





Auringosta ei ollut enää tietoakaan.



Mantereelta kävellen kalapaikalle. Onneksi matka ei ole kuin reilu kilometri. Lähisaaret suojelevat tuuleltä - onneksi.

Verkkoavanto on ensin puhdistettava ja hakattava jää pois.

Näitähän sieltä sitten nousee. Kalankasvattajan "pussi" kaatui jo ennen joulua, ja kirjolohia on saatu enemmänkin kuin riittävästi.

Näiden verkkomerkkien välissä on meidän verkko.

Sieltä se verkko tulee ja sinne se vedetään takaisin pyytämään.

Tämän kertainen saaliimme. Onneksi ei tämän enempää. Vain yksi kuollut kala, joka jätettiin merikotkalle ateriaksi. Avannolla käy myös korpit ja kettu, joten heillä on tällainen pikabaari.

Vanharouva ei ollut retkellämme mukana, kun hänellä tuota iskiasta repii. Silloin on parempi levätä ja tehdä vain pienempiä retkiä metsän suojassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti