15. toukokuuta 2013

"I am sailing, I am sailing, home again 'cross the sea"



Meri oli niin tyyni....


Vain vana jäi kun "laivamme" lähti....



Eipä me ihan turhaan seilailtu. Sekä meidän että kissojen ravinto taattiin muutamaksi päiväksi.






Ja koska meillä kaikilla oli niin mukavaa, lähdimme vielä päiväkahville metsän siimekseen. Uusi kuvausassistenttikin yritti toimia varsin ammattimaisesti. Hieman kaipaa vielä hiomista Yrjänän toimet: kuvauksen tarkoitushan ei ole se, että hänen nenä/tassut/häntä tms. on AINA kuvassa.


The Boss




Kyllä tällaiset kevätkesän päivät ovat vallan ihania. Suorastaan voimauttavia :)

12. toukokuuta 2013

8. toukokuuta 2013

Se eka kerta



Lumet ovat sulaneet. Lähden kiertämään tutun pissilenkin -  ensimmäisen kerran ilman Vanhaa Rouvaa. Vieläkin kolmen viikon jälkeen näen selvästi, kuinka häntä viuhuu aaltomaisesti kanervikossa. Rouva vilkaisee vähän väliä taakseen ja tarkistaa, että varmasti tulen perässä.

Polun varrelta löytyy vielä jälkiä Rouvasta...

Maisemat ovat tutut. Mutta jotain puuttuu...





Taukopaikka. Tällä kalliolla olemme istuneet eräänkin kerran.
Joskus meillä oli sunnuntaikahvit mukana ja pienet eväätkin. Aina Bella-rouvakin sai osansa: juustoa tai kinkkua leivän päältä.
Nyt ei ollut kahvia.
Istuessani tutulla kelolla, tunsin selvästi, kuinka Rouva istuutui ja nojasi polviini. 



Kotia kohti

Kotitiellä tuli vastaan kankattajat.


Karvatassujen takia ei kannata surra. Mutta kyllä useat ihmiset saisivat ottaa mallia tassueläimistä: pyyteetön ystävyys ja luja luottamus on niillä rajoja vailla. 
                                                                                                       
  


2. toukokuuta 2013

Ensimmäinen kalaretki!



Nyt se on tapahtunut: vene on vesillä. Eipä ole ennen menty verkkopaikallemme niin, että väistelemme jäälauttoja. Hieman oli titanikkimainen tunnelma. Mutta verkot saatiin veteen kunnialla - ja vieläpä poiskin.





Seuraavana aamuna jäistä ei ollut tietoakaan. Melko tyyni meri ja kuu vain seurasi menoamme.


Valokuvausharjoitukset jatkuivat. Lentävien lintujen kuvaaminen on haastavaa, mutta hauskaa. Se on kuin onkiminen: et tiedä mitä saat vai saatko mitään. 





Telkkäpariskunta hieman häiriytyi meidän tulostamme. Pian ne kuitenkin palasivat omalle rannalleen. (Valitettavasti tässäkään kuvassa ei oikein tarkkuutta löydy.)


Kevättouhut verannalla






Tästä se aina lähtee! Hulluutta, myönnän, mutta niin mukavaa sellaista.













Pieniä ovat vielä, mutta joka vuosi jotain on aina saatu myös syötäväksi. Pienet taimet ovat niin kauniita ja tuo vihreä .... se on kevättä!