Yritin koulussani polkaista talvikuvailuun keskittyvän valokuvauskerhon pystyyn, mutta innokkuutta ei tänä vuonna siihen ollut. Harmi, sillä harvoin on näin hienot puitteet täällä etelässä talvisiin kuvailuihin.
Siispä kuvailin ihan itsekseni.
Minä en saanut paikallisesta apteekista glyseriiniä (tilaustavaraa), niinpä tein vain sokerista, fairysta, vedestä ja lurauksesta glukoosisiirappia. Pakkasta oli reippaasti eli noin -15 astetta.
Pallot eivät olleet kaikkein kestävintä laatua, mutta muutama pysyi ehjänäkin. Pallojen koolla en voi kehua, mutta pienikin on kaunista.
Ja minulla oli hauskaa! Näin selatetään koronastressiä!
Sormet jäässä terveisin Arja
Pitkästä aikaa kameran kanssa leikkimistä - ja kokeiluja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta jospas se tästä taas lähtisi.
Pakkasterveisin Arja
Kymenlaaksossa sijaitseva Valkmusan kansallispuisto on aika tuntematon. Koronakesänä kuitenkin tämänkin puiston reitit on löydetty. Täällä on helppo kulkea. Reitti on suhteellisen lyhyt, joten retkeily pientenkin lasten kanssa onnistuu hienosti.
Me kävimme kaksi kertaa retkeilemässä lyhyen ajan kuluessa. Elokuussa oli tyttäremme kissitkin mukana, ja niistäpä kehkeytyi varsin mallikkaita metsän poikia!
Suo on kyllä niin rauhoittava paikka!
Viime talvi jäi muistoihin täällä Kaakonkulmalla leutona, melko kosteana ja lumettomana. Lenkkeilyn (ja autoilun) kannalta kivaa, mutta kyllä hirvitti, miten luonnonkasvien käy. Mutta ilmeisesti ne kestävät myös lumettoman talven. Mustikoita ja sieniä kerättiin normaalit määrät.
Nyt jännitetään toistuuko viime talvi tänä vuonna.
Talvikuvailua 11. - 12.1.2020
Myrskytuulta kuunnellen ja maailmanmenoa ihmetellen
Arja
Vuosi on kulunut edellisestä postauksestani. Ja millainen vuosi. Viime syksyn vedin vielä happea. Ja kevät muutti työrutiinit aivan toiseksi.
Jos voimat ovat vähissä,silloin ei edes jaksa harrastaa. Sitä vain läähättää ja yrittää selvitä päivästä toiseen.
Mutta selvisin.
