LALLIN KUULUMISIA 2

Tämä kesä taitaa mennä pienen koiran touhuja ihmetellessä. Päivät ovat touhua täynnä ja kaikkea uutta tutkitaan ja kummallisia asioita tapahtuu.

Eräänä päivänä Lalli löysi uuden ystävän. Se on iso ja pehmoinen. Välillä Lalli on voitolla, välillä uusi ystävä.

Nujuamista seurasi myös herra Malkolm. Hän ei kyllä arvostanut leikkiä kovinkaan paljon.

Lopulta kaverukset väsyivät. Uni vie mukanaan.

Koiranpentuun on rakennettu sisäinen ruokakello. Kun ruoka-aika lähenee, ruokakupille ilmestyy maailman nälkäisin, ei koskaan ruokaa saanut koira.

- Ettekö te huomaa, että vain vettä täytyy tässä nauttia.

Käytiin eräänä iltana kokeilemassa, kuinka veneily sujuu. Ja hyvinhän se sujui. Aurinko laski jo mailleen ja ilman lämpötila oli siedettävä.

Ison veden ranta oli hieman pelottava aluksi, mutta sitten ...

vauhtia ja virtaa riitti. Voi että meillä oli mukavaa!

Vettä ja hiekkaa - mitäpä sitä pentu muuta tarvitsee.

Mukavia hiekkaleikkejä ja helteisiä päiviä kaikille! T. Lalli ja emäntä

UUSI ELÄMÄ!

Pieni tyttö maailmaan
syntyi kuun pehmeistä varjoista,
tähtien kutsun saattelemana.

Makeista metsämansikoista
ja suloisista suudelmista.

Pienistä pisamista,
satakielen laulusta.
              (suom. värssy)

Terveisin mummo <3

LALLI LÖLLERÖN KUULUMISIA

Pentu kasvaa ihan silmissä! Nyt meillä ei ole kuuttivauvaa vaan ihan oikea koira. Nuoriso nimittäin väitti pentumme olevan kuutti.
Uni- ja pissa-aikojen välit, ruokahalu (välillä meillä on maailman surkein koira, joka ei ole KOSKAAN saanut ruokaa) ja touhuamisen määrä ovat kasvaneet. 

Olemme leikkineet,

tutustuneet mereen pilvisellä säällä,

ja lämpöisellä säällä. 

-Uskaltaakohan tänne mennä.....

- Emäntä, tämä on märkää...

- Siis tämä on M Ä R K Ä Ä !

- Ihanaa hiekkaa! Kyllä räpiköinnin jälkeen ramaseekin.

Lalli on alkanut huolehtia myös henkilökohtaisesta hygieniasta: tässä pestään hampaat :)

Ja on otettu päikkäreitä:

isännän kanssa,

työn lomassa (varsinkin niisien selvittäminen oli hauskaa!)

Ja kesästä nauttien - vihdoinkin se on mahdollista!


Päivät menevät siivillä: paljon nauretaan, mutta paljon on opeteltu ei-sanan merkitystäkin.


ps. Muistakaa joogata ja pitää lonkat kunnossa terv. Lalli

Pikkulintuja ja pikku lintuja

Pihapiiristämme on löytynyt useita linnunpesiä tänä kesänä. Outoa on se, että vaikka toinen kissoistamme nukkuu päikkärit erään linnunpesän vieressä, se ei ole estänyt kodinlaittoa ja munimista. Pesä nimittäin löytyi meidän uimaladosta.
Me emme tunnistaneet lajia. Sain emolinnusta kuvankin, mutta se on niin suheroinen, että laji voi sen mukaan olla vaikka mikä.

Tämmöisiä piiperoisia siellä oli. En aivan pesän lähelle halunnut mennä, ettei pesärauha rikkoontuisi. Levottomia lapsia olivat. eivät aivan halunneet poseerata - tai sitten raukat luulivat, että minäkin tuon ruokaa.

Tämmöisiä sieltä ripsi. Kaksi sinne pesään jäi, kun lähdin pois. Ne raukat olivat paljon pienempiä kuin nämä lentoonlähtijät. Eivät edes liikkuneet aktiivisesti. Isäntä sitten sanoi, että niitä kohtasi - valitettavasti - luonnollinen poistuma. Joku oli herännyt päiväuniltaan.

Tyhjä pesä jälkeen vain jää.

 

Nämä pesijät ovat jokakesäinen ilo - ja riesa. Kyllä pääskysten ääntä odotetaan keväällä todella kiivaasti. Nehän tuovat kesän. Mutta se kakan määrä! Voi hyvänen aika - yhden lakanapyykin pesin kolme kertaa ennen kuin sain sen puhtaana kaappiin. Ja isäntä manaa navetalla, että kaikki hänen tavaransa ovat ihan siinä itsessään. On laitettu pahvia ja lakanoita suojaamaan, mutta ei se aivan ole riittänyt. 

Mutta kaunis lintu se on, vaikka sotkeekin paikat.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran pääskyset hyväksyivät pesälaudat pesimiseen.

Ja välillä laitetaan siivet kuntoon.

Myöhemmin illalla lapsukaiset lähtivät pesästään navetasta kohti suuria seikkailuja. Piti ensin tarkastella maailmaa.

Ylilennon teki myös vanha mehiläishaukka(?). Lensi samassa termiikissä lokkien kanssa sulassa sovussa nauttien ihanasta kesäpäivästä. Se on ihanan näköistä touhua - maistuis varmaan mullekin :) 

Lämmöstä ja auringosta nauttien - ja lähitarkkaillen lähitarkkailija.

VALON(KO) PISAROITA

Suomen suvi ja aurinko

Lämpö

Ja kesäkuu meni jo...



Ps. Kuinka monta sadepisaraa sataa Suomeen?
Yhden vuoden aikana sataa 50000000000000000000 sadepisaraa (HS B7 30.6.2014).

ARKIKUVAHAASTE 1-5: LALLIN ENSIMMÄISET PÄIVÄT

Neljätoista vuotta sitten on meillä ollut viimeksi pieni koira. Taikka melkein noin pieni koira. Vanha rouva Bella oli jo vanhempi, kun se meille kotiutui. Tuntui kyllä siltä, että osaakohan sitä edes olla koiranpennun kanssa. Tunnelma oli kuin jouluaattona, kun lähdimme Lallia hakemaan kotiin.

Toinen jännityksen kohde oli nuo kissat: mietimme kuka kurittaa ketäkin. Meidän pihakollit ovat oma lukunsa. Ne ovat tottuneet koiraan/koiriin, mutta uusi koira ja vieläpä pentu. Pojista ei koskaan tiedä. Turo on vielä semmoinen, että jokin ei mene hänen mielensä mukaan, niin sepäs lähtee ainakin viikoksi reissuun.

Tyttären herrat taas ovat maailmaa nähneitä (tai ainakin Suomea :) ) reissuajia. Malkolm on oman arvonsa tunteva kuninkaallinen. Filiph taas on uunoturhamainen honkkeli, jolla ei ole kissamaisia piirteitä samalla tavalla kuin normikissalla.


Kaikki on mennyt kuitenkin hienosti. Kissoille tuotiin jo etukäteen Tyrnin ja Lallin hajua ruokakuppien luokse. Petipaikkoihin suihkutettiin Adaptiliä. Hakupäivänä tytär suihkutti minutkin sillä suihkeella.

 



















Fili ja Lalli ovat tätä nykyä parhaat kamut. Jos Lalli on nukkumassa, voi sitä huokailujen määrää, kun Fili odottaa pennun heräämistä. Ja sitten alkaa ralli. Kissa juoksee edellä ja pentu perässä. Jos Lalli jää jälkeen ja erehtyy tutkimaan jotain, niin Fili tulee tassulla tuppasemaan, että hei, leikki jäi kesken. (Kissojen kynnet on klipatut - älkää siis pelätkö pennun silmien puolesta :) ) Lisäksi Fili ja Lalli käyvät ulkoilemassa yhdessä. 

Malkolm vain tuijottelee pentua. Se on todella outo eläin sen mielestä. Mutta kun Lalli nukkuu, voi sitä käydä hieman nuuhkaisemassa. 

Meidän pojat tulevat sisälle syömään ihan normaalisti. Yleensä syöttö tapahtuu Lallin nukkuessa, koska Lallia ei pidä maamme laulukaan pois kissojen kupista. Varsinkin märkä ruoka on niin ihanaa Lallin mielestä. Mutta se on vahvaa ja saa pennun mahan löysäksi ( unohduksemme on kostautunut jo yhtenä päivänä). Lisäksi tuo kylmä keli on löysyttänyt mahaa. 
Yrjänä on jopa jäänyt nukkumaan sisälle - ja se on paljon se. Ja neniä on vaihdettu kollienkin kanssa. 

Joten hienosti kaiken kaikkiaan on koiraelämä lähtenyt sujumaan. Tietysti yöt ovat olleet rikkonaisia - kuten pienten kanssa aina. Mutta olemme selvinneet. Isäntäkin on ollut oikeaoppisesti isyyslomalla ja auttanut yöpissityksissä :) (onneksi ei tarvitse imettää, hän vain totesi kerran)

Ja voi kuinka hauskoja päiviä on ollut. Monet naurut on naurettu noiden otusten takia. Päivät Lallilla ovat olleet puuhastelua pihalla (jotka ovat olleet todella vain tuokioita kylmyyden takia) ja lukuisia pissireissuja.

On me hieman harjoiteltu peruskäskyjä. Oppilas kyllä näyttää tässä kuvassa suomalaiselta yläkoululaiselta.

Ja monet päikkärit on otettu (ja kuvattu, koska silloin ollaan jopa paikoillaan.

Näin ne päivät lähtevät sujumaan koirallisessa talossa koirattoman vuoden jälkeen. Ei hassumpaa elämää tämä!



ps. Selkeästi Lallista on tulossa hyvä kuvausassistentti - roikkui jo kameranhihnassa kiinni. Ilmeisesti Lalli oli sitä mieltä, että nyt otetaan kuvia.  Onneksi kamera kuitenkin pysyi pöydällä.