20. helmikuuta 2018

Winchester 3: Nyt juhlitaan!

Juhlat alkakoon!

Taas teimme hyvät suunnitelmat ja saimme hyvän hoitajan kahdelle koiralle ja neljälle kissalle, hotellin, liput ja vaatteet hommattua. Ja sitten tapahtui se mitä olemme pelänneet: mieheni loukkasi selkänsä ja lääkäri kielsi lentämisen. Lähdimme sitten ihan akkaporukalla reissuun. Isäntä jai suruissaan - ja vinona vilkuttamaan meille. 

Meillä oli hotelli Lontoossa, josta junalla menimme juhlapaikalle. Juhlavaatteet tietysti piti laittaa jo lähtiessä päälle. Joten kävelimme tyyllikkäänä jonona kohti metroa.
Tyttäreni osti akateemisen kandin kaavun ja mortarboardin eli hatun itselleen, mutta huppu lainattiin oppilaitokselta.




Nämä juhlat yliopistolla kestävät kaikkiaan viikon, jolloin noin kolme tuhatta opiskelijaa valmistuu. Tyttäreni juhlapäivä on viimeinen ja silloin ovat vuorossa kaikki esittävät taiteet. Katedraali juhlapaikkana on haasteellinen. Siellä on hämärää ja pylväitä paljon. Koko kirkko oli tupaten täynnä. Jokainen opiskelija sai tuoda vain kaksi vierasta. Lopuista paikoista käytiin "kilpailua" , mutta onni suosi ja saimme yhden lipun lisää. 

Nämä vanhat katedraalit ovat minusta niin kauniita!






Koska kaikki juhlijat eivät nähneet pääpaikalle (ne pylväät!), kirkkoon oli asennettu useita näyttöjä, joista näki kyllä todella hyvin koko seremonian.



















Tässä juhlassa oli minullekin "tuttuja". Yliopiston kanslerina toimii  tv1 tuttu puutarhuri Alan Titchmarsh. 




Kunniatohtorin arvon juhlassa sai Hercule Poirotin näyttelijä David Suchet.


Pitkän juhlan jälkeen tietysti paljon onnitteluja ja kuvaamista. Ja sitä kuuluisaa hattujen heittelyä. Suomalaisiin juhliin verrattuna täällä ei kukkia ei lahjoja näkynyt. Pikkuhiljaa juhlijat perheineen ja ystävineen lähtivät omiin juhlapaikkoihinsa.

Meidän uunituore Barchelor of Arts.



Opettajat Olu Taiwo (vas.) ja Helen Grime onnittelevat.


Ja sitten junalla kohti meidän juhlapaikkaa! Emme ostaneet ruusuja vaan ilmapallon (sen saa viedä lentokoneeseen :)



Marssimme ankanmarssia läpi jo hämärtyneen Lontoon kohti ruokapaikkaamme.



Olimme etukäteen varanneet ravintolan. Ainoa toive minulla oli, että sieltä saa hyvää ruokaa. Edellinen reissu ei oikein vakuuttanut minua brittien keittiötaidoista.




Ravintolan valinta osui nappiin. Mielestäni hinta-laatusuhde oli 10! Ja asiakaspalvelu 11. Kuopuksella on IBS ja se vaatii tarkkaa tarkkailua, mitä ruoassa on. No, tarjoilijamme haki varmuuden vuoksi pääkokin pöytäämme ja siinä selvitettiin kaikki pikän kaavan mukaan ja lapseni sai erikoisvalmistetun annoksen - samaan hintaan.

Eikä tässä kaikki. Tarjoilijamme tuli vielä kerran tarkastamaan jälkiruokamme. Kohta tarjoilijamme toi valmistuneelle oma jälkkärin keittiön terveisten kera.   


Suosittelemme kyllä ko. ravintolaa!

Sitten olimme jo niin väsyneitä ja täynnä hyvää ruokaa, että tilasimme taksin ja lähdimme kohti hotellia pirssikyydillä.

Tällaisia päiviä on vain kerran elämässä!

Arja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti