Vuonna 1983 lahjotti mieheni tämän kellon: saimme 33 vuotta sitten esikoistyttäremme.
Muisteloihin uppoutunut Arja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Vihdoinkin meri jäätyi! Talvi on saapunut! Joutsenperhe joutui jättämään Suomen. Lopultakin. Metsäteillä pärjäisi ...
Komea ja muistorikas kello.
VastaaPoistaKaunis kello ja ihana muisto!
VastaaPoistaTaskukellot ovat kerrassaan kauniita. Niissä on sellaista mukavaa vanhan ajan havinaa ja tunnelmaa. Tykkään kovasti! Itsekin lähdin haasteeseen taskukellokuvalla. ;)
VastaaPoistaMinun kello on tuommoinen pieni kaulassa pidettävä kello. Olisi minullakin ollut isän perintötaskukello kuvattavana. Mutta tällä viikolla esikoisella on synttärit, joten kävi hyvin haasteeseen :)
PoistaEsikoinen kyllä huomasi kuvan vasta nyt ja poti huonoa omaatuntoa, ettei ole käynyt lukemassa blogia aikoihin! :(
Poistasynttärimuistot ja perhemuistot aina kaulalla mukana
VastaaPoistaNostalginen kello ja kuvaus.
VastaaPoistaKaunis kello. Muistot tulivat itsellekin mieleen haastetta kuvatessa.
VastaaPoistaOnpa kaunis! Ehdottomasti kuin koru, ja lisänä vielä kaikki muistot jotka esineeseen liittyvät.
VastaaPoistaSuloinen kello. Olet saanut siitä hyvän valokuvan.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kauniit muistot vuosien takaa.
VastaaPoistaIhana muistoesine :)
VastaaPoistaHieno kello ja ihana muisto tärkeästä hetkestä oli myös erittäin kauniisti kuvattu.
VastaaPoista