26. marraskuuta 2015

Palailen taaksepäin

Pieni Lintu - MakroTex challenge 

Tämän viikon haasteena oli kertoa harrastuksestaan. Minusta tuntui ensin, että en harrasta mitään. Samalla tavalla kuin monet muut. Heillä on kausikorttia sinne ja tänne. Kulkevat erilaisissa piireissä ja tuntevat paljon samanmielisiä henkilöitä. Minulla ei ole näin. 

Harrastukseni?

Sitten mietin, että minähän luen (tosin kausiluonteisesti), mutta on sehän kuuluu ammattiini. 
Ompelin ennen kaikki lasten vaatteet ja vieläkin innostun välillä siihen. Nyt on kuitenkin niin, että kankaat ovat pinossa odottamassa sitä suurta ompelupäivää. Sukkalankakori suorastaan pursuaa lankoja odottaen inspiraatiotani.
Olen käynyt kudontakurssitkin aikoinaan.Verannallamme on  iso (siis todella ISO) kasa vanhoja vaatteita odottamassa leikkaamista matonkuteiksi - ehkä sitten ensi kesänä, lomalla.

Harrastukseni, se on ehkä kuitenkin valokuvaaminen. Se on ollut viime vuodet todellinen henkireikä. Mutta ei se  kovin sosiaalista hommaa ole: vain minä, kamera ja assistenttini Lalli metsässä tallustelemassa. Kuulun kyllä Suomen Luonnonvalokuvaajiin. Toisten otoksia on kiva katsella. Isäntä ja minä liityimme myös Saimaan Kameraseuraan ja olemme vakaasti päättäneet osallistua hieman aktiivisemmin seuran toimintaan. Olkoon se vaikka uuden vuoden lupauksemme!

Mikä on siten palaamista taaksepäin? Ostin muutamia viikkoja sitten suurennoskoneen ja purkit ja purtelot siihen. Opiskeluaikoinani kuvasin mustavalkoisia kuvia ja kellarissamme oli pimiö, jossa nuorimman lapsen kummin kanssa kehitimme niitä. Se oli niin hauskaa puuhaa! Nyt sain hommattua välineet. Nyt tarvitsee kaivaa vain muistinkätköistä tieto, mitenkäs homma toimikaan. Siitä sitten myöhemmin postaus. 



Assistenttini kerää voimia.



Tässä toinen kamerani nykyään. Yllättävän hyvää jälkeä tulee tälläkin.





Kaikenlaista romua tarvitaan mukaan....




...ja reissun jälkeenkin (Lihgtroom ja Sony Vegas).



Tässä nämä uusimmat hankinnat. Ovat vielä tuvan nurkassa, mutta eiköhän näille paikka löydy:)


Tämmöistä tällä kertaa
                                        terveisin Arja

14 kommenttia:

  1. Aivan mahtava tuo pimiöjuttu! Se on varmasti mielenkiintoista puuhaa! Minäkin olen joskus kehittänyt kuvia sanomalehdessä ja kerran yläasteella pahvilaatikkoameralla. Se on aika jännää!

    Tämä postaus selvittääkin, miksi sinulla on niin hienoja kuvia! Ne Lokakuu-kuvat jäivät niin mieleeni.

    VastaaPoista
  2. Niin, Teresa tuossa jo yllä sanoikin tärkeimmät. Sinähän oletkin ihan oikea valokuvaaja ja kuvasi ovat tosi hienoja. Minä en ole pimiötä koskaan nähnytkään. :)
    Kiitos myös kivasta kommentistasi. Ehkä hyvästä kuvasta voi melkein tuntea tuoksuja ja ääniä. Siihen pyritään! :)

    VastaaPoista
  3. Pimiössä kehittämin on kyllä hurjan hauskaa ja jännää verraten nykyiseen, usein tietokoneella istumiseen. Valokuvaus on loistoharrastus. :)

    VastaaPoista
  4. Pimiössä kehittämin on kyllä hurjan hauskaa ja jännää verraten nykyiseen, usein tietokoneella istumiseen. Valokuvaus on loistoharrastus. :)

    VastaaPoista
  5. No onpa vehkeet ! Ja suloinen assistentti.
    Itselläni vain pieni automaattikamera, idioottivarma niinsanotusti :)

    VastaaPoista
  6. Oispa kiva kokeilla joskus pimiössä kuvien kehitystä. Söpö assistentti sulla myös, multa löytyy kanssa :)

    VastaaPoista
  7. Kovasti oli tutunnäköinen harrastus.

    VastaaPoista
  8. Muistan vieläkin, mille se litku siellä pöntössä tuoksui, ja miten kummallista taikuutta se oli, että ne kuvat vaan ilmestyivät paperille!! Ei voinut lapsen mieli ymmärtää. Ja että sitten ne laitettiin pyykkinarulle kuivumaan siellä pimiössä. :)

    VastaaPoista
  9. Odottelenkin noita uusien filmien kehityksiä ja tuloksia. Aikoinaan setäni kuvasi ja kehitteli sitten innokkaasti kuviaan.

    VastaaPoista
  10. Onneksi kaikkien harrastusten ei tarvitse olla sosiaalisia!

    Mielenkiintoista varmaan palata taaksepäin pimiön tiimoilta, kuvauksellisia hetkiä!

    VastaaPoista
  11. Oi että, oma pimiö! Mielenkiintoista! Nykyisin kuvat ovat ainakin itsellä niin vahvasti koneella, että konkreettisia kuvia tulee lopulta aika harvoin edes pidettyä käsissä. Saati sitten, että sen tekisi itse!

    VastaaPoista
  12. Vanhin veljeni kehitti kuviaan pimiössä (=kellarissamme). Jännäähän se oli meikäläisen pienenä seurata... Otoksiasi odotellen!

    VastaaPoista