10. marraskuuta 2015

Mutta marraskuu

Syksy on toinen ihoni
sen kirpaisevat syyspäivät sieluni.




Jo kaukana poissa kurkienmuuttoaurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.



Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.

Minä olen se joka kiipeää vuorelle,
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien suudeltavaksi.



Mutta marraskuu
                                                  Leena Nieminen 








Marraskuisin miettein Arjuska

Ps. Tämä on tämän viikon haaste 

Pieni Lintu - MakroTex challenge

17 kommenttia:

  1. Pisarat kuuluvat tähän vuodenaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen kuunnellut yölläkin veden lotinaa...

      Poista
  2. Syksyisen masentavaa, mutta samalla kuvauksellisen kaunista. Hienoja kuvia.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  3. Syksyinen vaahteranlehti on niin marraskuuta!

    VastaaPoista
  4. Upea tuo viimeinen kuva, se on kuin luurangon käsi.

    VastaaPoista
  5. Saatoin ehkä ihastua tuohon viimeiseen kuvaan ^_^

    with love, Jenni

    VastaaPoista
  6. On kyllä kaunis teksti, pitää painaa tämä mieleen. Myös viimeinen kuva on todella kaunis, voi vaan kuvitella, kuinka erilaiseksi tuokin hetki muuttuu pakkasen myötä, aivan kuin luonto muokkaisi meille jo joulukoristeita!

    VastaaPoista