17. toukokuuta 2014

KEVÄTTERKUT POHJOIS-ITALIASTA







Venetsiassa kissakirjakaupan kisuliini lepäilee







Huhti-toukokuun vaihde oleskelin perheeni kera Italiassa Gardajärven ympäristössä. Kaakonkulmalla oli ollut jo pitkää todella kolea keli, joten toiveenani oli saada edes vähän lämpöä ja valoa. 
Säät oli vaihtelevat: maanantaina oli sateista ja varpaat kastuivat. Muinakin päivinä sadekuuro koeteli kuvaajaa, mutta onneksi oli sateenvarjonpitelijöitä. Ja sateet olivat vain kuuroja. Mutta kyllä saatiin sitä lämpöäkin niin, että niska paloi.

Kevät oli paljon pidemmällä siellä kuin kotona.







Unikot kukkivat pitkin pientareita. Oliivit olivat raakileensa tehneet ja nyt sitten odotellaan vain satoa. Kuvat on otettu Sirmionessaentisten roomalaisten kylpyläpaikassa. Hieman oli päässyt paikat rapistumaan - kiitos Rooman valtakunnan romahtamisen. 



Karpit (?)olivat kyllä mukavan kokoisia Sirmionen linnan - Castello Scaligeron vallihaudassa.






Siivekkäät kyllä osasivat täyttää vatsansa! Turistit heittelivät ruokaa yllinkyllin niille. Ja nokikanan oli turvallista pesiä lautalla muurien suojassa. Sorsilla oli jo isot poikaset. Ja niitä oli isoja pesueita paikoitellen.







Tunteet kävivät kuumina rannalla sorsamiehillä. Meitä rannalla olijoita kyllä rupesi jo ihan kauhistuttamaan tuon naaraan puolesta. Kaksi miestä könyää sen niskassa ja se raukka painui pinnan alle. Olimme ihan varmoja, että se hukkuu. Olin jo valmis linkoamaan kiven mokomien miesten niskaan, mutta onneksi tilanne rauhoittui ja naaras pääsi karkuun. 









Meidän piti kiivetä vuorelle korkeimmalle laulun mukaisesti, mutta toisin kävi: matalapaine painoi torstaina Malcesinessä pilvet huipun tuntumaan ja aamulla hissit eivät toimineet. Eipä sinne olisi myöhemminkään kannanttanut mennä, koska näkyvyys pysyi heikkona koko päivän. Minua ei kyllä tuo hissikyydin poisjäänti haitannut. Olin jo kauhusta jäykkänä pelkästä ajatuksesta etukäteen :)


Mutta ei järviseudun näkymistä voi kuin hurmioitua!


 



Ihminen ei elä pelkästää kauniita maisemia ihailemalla. Tuli matkallamme yksi jos toinenkin herkku syötyä. Ja mansikka-aika oli juuri alkanut! 











Tottahan toki me olimme ihan turistinakin siellä. Kävimme Mantovassa hra Rigolettoa tapaamassa (ja lukuisissa kirkoissa). Tytäreni hassutteli vanhan herran kanssa.






Meidän pakollinen paikka on Venetsia!





 


Tietysti vielä Milanon pakolliset:






Kenkäkaupat
ja lukuisat laukkukaupat tuli koluttua.



Ja lopuksi: illaksi kotiin sinivalkoisin siivin!




2 kommenttia:

  1. Se oli hyvä reissu se. Nää kuvat on niin ihania ;w;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Jäi kyllä hyvä, viipyilevän pehmeä jälkimaku (ollaan oltu siis viinimaassa :) )

      Poista