Lumet ovat sulaneet. Lähden kiertämään tutun pissilenkin - ensimmäisen kerran ilman Vanhaa Rouvaa. Vieläkin kolmen viikon jälkeen näen selvästi, kuinka häntä viuhuu aaltomaisesti kanervikossa. Rouva vilkaisee vähän väliä taakseen ja tarkistaa, että varmasti tulen perässä.
Polun varrelta löytyy vielä jälkiä Rouvasta...
Maisemat ovat tutut. Mutta jotain puuttuu...
 |
| Taukopaikka. Tällä kalliolla olemme istuneet eräänkin kerran. Joskus meillä oli sunnuntaikahvit mukana ja pienet eväätkin. Aina Bella-rouvakin sai osansa: juustoa tai kinkkua leivän päältä. Nyt ei ollut kahvia. Istuessani tutulla kelolla, tunsin selvästi, kuinka Rouva istuutui ja nojasi polviini. |
 |
| Kotia kohti |
 |
| Kotitiellä tuli vastaan kankattajat. Karvatassujen takia ei kannata surra. Mutta kyllä useat ihmiset saisivat ottaa mallia tassueläimistä: pyyteetön ystävyys ja luja luottamus on niillä rajoja vailla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti